THE OX STREET BAND live @ Kestikara, Koski TL, La 22.8.2015
Kapsaek -bluesyhtyeen nokkamies Hans Julla on viime aikoina keikkaillut Karri Rannikon ja Kai Schneiderin kanssa coveroiden pääasiallisesti Brucen tuotantoa omina rentoina sovituksina sekä soittanut energisellä hauskanpitomeiningillä muutakin rockin ja bluesin perusmateriaalia. Minulla on ollut ilo todistaa Hansin kitarointia ja jammailua kahdesti viime vuosikymmenellä somerolaisessa pihasoittotapahtumassa, joka tunnettiin myös Kirnu - Rockin nimellä. Mieleenjäävää on lisäksi ollut Hansin jäyhän cool hurtti huumori - eräänlainen kompromissi Pate Mustajärven ja Frank Zappan väliltä, jos välttämättä lokeroida mukamas pitäisi...?

Niinpä Sandyn puffi menovinkkiketjussamme jäi kytemään mieleen, ja lauantaina illansuussa kypsyi päätös lähteä paikanpäälle. Kannatti!!
Soundcheck n. klo. 20.30;
-Fire
Setti 1;
1. The River
2. Hungry Heart
3. I'm on Fire
4. Cover Me
5. Because the Night
6. Proud Mary
7. Tenth Avenue Freeze-out
Setti 2;
1. Fire
2. Dancing in the Dark
3. Streets of Philadelphia
4. Because the Night
5. Hungry Heart
6. Born to Run
7. The River
8. "Paskajatsiletkis-Säkkijärven jenkka"(????)
9. Born in the U.S.A.
10. Free Fallin'
11. Sweet Home Alabama/Heart of Gold/Sweet Home Alabama
12. Rocking in a Free World
Kahdeksaksi kaavailtu setti ykkönen viivästyi vähäisen yleisömäärän vuoksi sen verran, että lähempänä puolta yhdeksää stand-up-blueskoomikkokitaristimme Mr. Julla asteli lavalle Karrin ja Kain kanssa aloittaen kitaroiden ja basson virittelysessiolla jatkaakseen soundcheckiin, jonka lopuksi pojat vetäisivät letkeän bluesahtavan tulkinnan Robert Gordonin ja Pointer Sistersien tunnetuksi vuonna 1978 tekemästä klassikosta 'Fire'. Todettuaan soundit kohdillaan oleviksi herrasmiehet vetäytyivät backstagelle katoksen nurkkaan hiomaan illan strategiaa ja odottelemaan lisää yleisöä paikalle. Illan viiletessä he innostuivat lämpimikseen tempaisemaan ekan 7 biisin setin, vaikkei montaakaan uutta katsojaa vielä ollut saapunut sitten soundcheckin.
Kello 21.10 aloitellaan rennon garage -henkisellä versiolla suosikkislovaristamme 'The River'. Tallimeininki kantaa mukaansatempaavan railakkaana myös 'Hungry Heart'in yli, kunnes 'I'm on Fire'n originaaliversion kantri-potentiaali leiskautetaan täyteen loistoonsa rekkakuskihenkisessä tulkinnassa. 'Cover Me' rokkaa huomattavasti juurevammalla highway -soundilla kuin alkuperäinen Brucen versio.

Tavallista jäyhemmät äijä -soundit istuvat komeasti vaihteeksi myös ikiupeaan 'Because the Night'iin, ja Hansin räväkkä kitarasoolo pelästyttää räkättirastasparvenkin Koski Tl:n Säästöpankin pihakoivusta lentoon puolen mailin päässä! JEEE!!! Yksi baariasiakas pyytää jotain biisiä Mari -nimisestä naishenkilöttärestä, ja Oxarithan hetken ihmettelyn jälkeen päätyvät riuhtaisemaan räyhäkkään tulkinnan 'Proud Mary'stä -kylmiltään putkeen! Lopuksi vielä seuraa rennosti jammailtu 'Tenth Avenue Freeze-out', ennenkuin Hans päästää basistin ja rumpalin meikkaustauolle äbaut 21.52!(IHAN AIKUSTEN OIKEESTI: NÄIN HÄN SANOI!!!).
Ennen puolta kahtatoista seuraa ohjelmassa sitten pääsetti, joka alkaa levyltä tulevasta Pink Floydin Heaven from Hell:istä feidaten bändin soittoon. Jälleen aloitetaan 'Fire'llä. Bailumeiningillä edetään hauskoilla versioilla 'Dancing in the Dark' - ja 'Streets of Philadelphia' -hiteillä jo ykkössetistä tuttuihin 'Because the Night'iin ja 'Hungry Heart'iin. Popedamaisen raskaanpuoleinen poljento 'Born to Run'issa yllättää positiivisesti tuoden mukavaa vaihtelua. 'The River' saa kaikkien läsnäolijoiden fiilikset korkealle, minkä jälkeen hullutellaan zappamaisella meiningillä sikermässä jolle jouduin vetämään nimen olemattomasta foorumilippiksestä käsin. 'Born in the U.S.A.' saa rankkaa garage -kättä, jonka jälkeen 'Free Fallin'' suo bailukansalle hengähdystauon ennen 'Heart of Gold'illa terästettyä 'Sweet Home Alabamaa' ja vimmaisen rajuksi revitykseksi yltyvää 'Rocking in a Free World'iä. Yhdeltä GT siemaisee lähtökahveet Oxareiden keikkajuliste nimmareilla ja omistuksella varustettuna ja rullalle kääräistynä kainalossa.
