ThisHardLand

Backstreets jakoi saman videon FB päivityksessään otsikolla: Talk about faith rewarded!

Upeaa, kertakaikkiaan! En ole ollut kuin murto-osalla keikoista verrattuna suureen osaan täällä, mutta tuon kyltin olen kyllä joka kerta nähnyt. Brucen legenda senkun kasvaa ja kasvaa näistä hetkistä joita hän meille jatkuvasti suo.

Jaha, täällä minä vaan istun ja ihmettelen videoita ja rapsakoita raportteja, vaikka pitäisi omastakin puolesta antaa kirjallisesti huomiota veljille ja sisarille kanssamatkalla Irlannin vihreällä saarella. Joten kovasti paljon kiitoksia THL-porukalle, joita matkan varrella kohtasin. Minullahan matkan alku poikkesi melkein heti alussa settilistasta kun myöhästyin jatkolennolta jo Helsingissä. "Pienellä" säätämisellä sain kuitenkin taas juonen päästä kiinni. Joten erityiset kiitokset Kekolle, jonka avustuksella eksynyt lammas pääsi takaisin laumaan lauantaina. Toivottavasti lauantain albumikeikan pettymys on jo haihtunut mielestä ja voit nauttia riemukkaasti sunnuntain muistoista.

Leenalle kaunis kiitos reippaasta ja joutuisasta kyydityksestä pitkin Irlannin mutkaisia teitä. Hyvä, että joku haluaa ja rohkenee lähteä autoilemaan väärin päin olevaan maahan. Ainolle kiitos hyvistä huomioista ja äidin opastamisesta. Toivottavasti pääset vielä monille Brucen keikoille. Ja sitä paitsi, sinunlaisissa nuorissahan on tulevaisuus. Kun meistä vanhoista on jo aika jättänyt, niin sinä olet vielä parhaassa iässä käymään Brucen konserteissa. Ja suuri kiitos Emmille ja Petrille erittäin mukavasta ja ystävällisestä seurasta ja erityisesti siitä, että avustuksellanne pääsin sunnuntaina itselleni parhaalle mahdolliselle paikalle.

Vaikka viime kesän Prahan keikasta lähtien olenkin ollut siinä onnellisessa asemassa, että olen päässyt ulkomaillekin keikkoja näkemään, niin tämä oli ensimmäinen THL-matka ja täytyy sanoa, että ryhmässä koettu ilo on vähintääkin kaksinkertainen, ehkä jopa kaksi ja puolikertainen verrattuna yksin matkustamiseen. Tosin tässä kohden on erityisistä syistä johtuen mainittava, että hyviä matkoja on ollut myös Praha ja München (kiitos Leni ja Jaanat).

Aikaisemmin ketjussa on keikkoja käyty jo läpi niin hyvin, ettei minulla ole niihin paljonkaan lisättävää. Minusta Kilkennyn keikat olivat hyviä. Lauantain BITUSA-albumi ei ollut ehkä parasta A-ryhmää mutta yritän mennä sillä mitä annetaan. Ja muutenkaan ei itsellä niin kovin paljon ole käytyjä keikkoja, ettenkö jaksaisi albumikeikkoja kuunnella. Ja kuten tälläkin foorumilla minua fiksummat ovat kirjoittaneet, ei tuollaisia konsertteja voida pitää jollekin hard core-laumalle pelkästään vaan täytyy saada mahdollisimman moni katsomosta mukaan. Esim. sunnuntaina ainakin pitin takaosassa suurimman heilumisen sai aikaan Rising, joka oli aikamoinen yllätys ainakin minulle.

Ja koska täällä palstalla on myös alaikäisiä lukijoita, niin en esitä arviota keikalta kesken lähteneistä enkä settilistojen perusteella keikkoja mollanneista.

Omia suosikkeja olivat ainakin Drive All Night, sunnuntain Thunder Road (jostakin syystä se kuulosti pirun hyvältä), This Hard Land ja tietysti Circus. Onnea Päville ja Terolle toiveen täyttymisestä. Usko ja sinnikkyys palkitaan.

Joten täältä tähän. Toivottavasti minulla on vielä monia mahdollisuuksia matkustaa THL-porukan kanssa Bruce-merkeissä.

Kiitos matkakertomuksista, konserttiarvioista, videoista ja fiilisten jakamisesta kaikille Vihreän Saaren matkaajille. Kiitos myös Cardiffista ja Leedsistä raportoineille.

mrk kirjoitti:

Kartsa kirjoitti:Tekstiviesti Jyrkiltä: Läskibasso lavalla.

Tämäkö? :

Tuohan se oli...

pesku kirjoitti: Ja suuri kiitos Emmille ja Petrille erittäin mukavasta ja ystävällisestä seurasta ja erityisesti siitä, että avustuksellanne pääsin sunnuntaina itselleni parhaalle mahdolliselle paikalle.

.

Me taidettiinkin törmätä solna1:llä. Huomasin kilkennyn sunnuntailla sinut pitin takaosassa, taisi emppu ja petrikin siellä jonkin aikaa olla. Itse olin lapsukaiseni kanssa 2. aidan takana Nilsin puoleisella reunalla, ihan ei ääni kantanut että olisi voinut teille huudella
Hyvinhän pitin takaosassa jammailtiin, kukahan lienee pitkätukkainen tatskattu mies jolla oli rannekeita hirveä määrä, joraili koko keikan ajan ihan kunnolla

Kiitos raporteista ja kuvista, kyllä siellä on koettu suuria tunteita! Tuon Sallan kuvaaman pätkän voisi linkata oppikirjaesimerkiksi Wikipedian kohtaan "yhteisöllisyys, mitä se on".

Mitä näihin enää lisäisi?

Päälimmäisenä on tällä hetkellä kiitollisuus. Olen kovin kiitollinen monista asioista: hienoista hetkistä, mahtavista keikoista, upeista vedoista. Ihanista ihmisistä. Foorumista. Yhdessä nämä kaikki ovat merkinneet keikkojen nousua aivan käsittämättömälle tunnetasolle, uudenlaisia yhteisiä jaettuja kokemuksia, joita en ole kuvitellutkaan voivani kokea. On se vaan niin, että jaettu ilo on se paras, kaunein ja kestävin! Kiitos siitä!

Seuraavana on haikeus: jääkö tämä tähän - mitä mahtaa olla edessämme? On ollut mahtavaa - mutta koska ja mitä meille tarjotaan? Oli niin hienoja keikkoja, että niitähän olisi pakko saada lisää - mutta saammeko? Bruce ja E Street Band - vai jotain muuta?

Vähän olen silti myös helpottunut. Nyt voi elää vähän aikaa "normaalien ihmisten" elämää. Maksaa rundista aiheutuneita laskuja, ja yrittää säästää tulevia varten. Olla kotona ja huomata, että täällä on myös perhe ja työ. Kiertue-elämä on ihanaa, mutta vaatii aika paljon. Onhan se aina oma valinta, kuinka paljon sille sormiansa ojentaa otettavaksi, mutta kun koko käsi ja ruhokin menivät, niin nyt on hyvä vetäistä henkeä ja nauttia muistoista. Nyt ei tarvitse joka toinen ilta olla vihreä kateudesta (vaikkakin samalla onnellinen jonkun foorumilaisen puolesta) vaan voi rauhassa katsella youtubea.

Olen myös ilahtunut. Mukana on kulkenut paitsi foorumilaisia, myös kilttiä jälkikasvua - joka on osoittautunut kiltteyden ohella myös faneiksi. Oli aika ihanaa nähdä heidän nauttivan ihan aidosti keikoista ja niiden tunnelmista. Äidin sydän pakahtuu.. Hienoja yhteisiä hetkiä. Näitä voi sitten muistella, kun kotona huudetaan ja kiukutellaan (siis äiti).

Samalla odotan jo tulevaa. Synttäribileitä, jotta voin nähdä taas kaikkia mukavia ihmisiä. Meidän Leeds-porukka oli mahtava: kiitokset ensinnäkin KaSTownille lipusta ja Ainon majoittamisesta sekä virkistävistä tekstiviesteistä, Liisalle ja Ilelle mainiosta seurasta - Leedsin ohella myös Dublinissa ja Kilkennyssä. Olipas mukavaa! Toivottavasti Ile saa lapsenvahdin ja pääsee seuraavillekin keikoille - tai otetaan BITUSA-baby mukaan (kunnon kuulokkeilla tietysti varustettuna) - nuorena se on vitsa väännettävä! Meidän autokunta Pesku, Emmi ja Pete otti vastaan kiroilut ja kaahailut (aika vähän lopulta kuitenkin) iloisesti hymyillen - olispa aina kyydissä kaltaisianne! Jos tarvitsette kuskia minnekään, olen valmis! Ja Kilkennyn ja Clonmelin foorumilaiset: wau! Aina hymyilevä Salla, joka antoi oman paikkansa catwalkin reunalla (siis oikeasti!!!), Laura, joka jakaa iloa ja ruokaa, Päivi ja Tero, jotka antoivat koko keikalle ihan uuden merkityksen, Jyrki ja Juuso - Aino elää edelleen Juuson tarinoilla ja tietoisuudella siitä, että on olemassa vielä meidän perhettä pöllömpiäkin perheitä , eväänsä jakava JG, ihanan levollinen ja rauhallinen mika - te kaikki ja moni muu... eihän tässä voi kuin odottaa, että tapaamme jälleen. Further on, up the road.

Leena kiitti virkistävistä tekstiviesteistä?

No, Leena sai myös sen kaikkein äkäisimmän ja se liittyi järjestelyihin Kilkennyssä.

TicketMaster.iellä oli kartta stadionalueesta. Siinä oli selvästi Disabled Access samalla stadionin sivulla kuin meikäläisen paikka keikoilla. Se oli vieläpä lähellä paikkojani. Niinpä pyysin taksia ajamaan Disabled Accessille. No, sen löytäminen olikin tuskan takana. Taksi kyseli sitä 4-5 eri henkilöltä, niin järjestysmiehiltä kuin poliiseilta, ja neuvot menivät aivan ristiin. Järjetön tilanne. Wrecking Ball Weekender Teamiltä saamani mailin mukaan ei pitänyt olla esteitä päästä sisään Disabled Accessista. No oli, ja paristakin portista. Lopulta pääsin sisään ja huomasin Ticketmaster.ien kartan olleen virheellinen, Disabled Accessin paikkaa oli muutettu. No, vaelsin lopulta paikalleni kentän läpi...

Sunnuntaina paikalle meno sujui hyvin, nythän tiesin tarkkaan paikkani sijainnin. Keikka meni hyvin reiluun puoleen väliin asti, kun kansainvaellus vain paheni pahenemistaan. Järjestäjät nimittäin päästivät katsomoporukkaa kentälle ja päinvastoin. Katsomon puolella oli vain yksi myyntipiste, josta sai Pepsiä ja 7 Uppia sekä karkkia(!). Ei mitään suolaista ja mikä monille pahinta, ei myöskään olutta. Niinpä porukka meni kentälle ostamaan niitä. Vastaavasti taas jengiä lappasi kentältä katsomon kautta vessaan, kun he eivät jaksanut mennä heille tarkoitettuihin vessoihin. Niinpä katsomon puolivälissä olevan käytävällä oli Born To Run -albumin alun jälkeen aivan hillitön liikenne. Koko ajan ihmisiä meni jonoina molempiin suuntiin.

Oletettavasti en ollut ainoa, jota se ..tutti, koska ehkä reilun puolen tunnin kuluttua portilla palaveerattiin, sitten siellä kävi näin ylempiä järjestysmiehiä ja lopulta liikenne pysäytettiin kentän suunnalta. Heillä oli omat vessansa ja porukka määrättiin sinne. Myös liikenne kentän suuntaan väheni suuresti. Kun sade oli alkanut, kentältä ja viereisestä katsomon osasta, jossa ei ollut kattoa, oli vaeltanut ehkä 20 norkoilemaan katsomolohkoni sivuille ja myös he saivat lähdön.

Eli järjestelyt eivät tosiaan menneet putkeen kaikilta osin, en muista toista konserttia, jossa porukka olisi saanut vapaasti ravata kentältä katsomon läpi asioille ja takaisin. Aivan järjetön teko. Myös informaation puute Disabled Accessista oli aika uskomatonta, kyllähän jonkun pitäisi osata taksejakin neuvoa.

No, siinä muutama sana järjestelyistä. Tuon perusteella Irlanti ei vakuuttanut.

Kiitos kaikille rapsoista, kuvista ja videoista!

[quote="KaSTown"]
Eli järjestelyt eivät tosiaan menneet putkeen kaikilta osin, en muista toista konserttia, jossa porukka olisi saanut vapaasti ravata kentältä katsomon läpi asioille ja takaisin. Aivan järjetön teko./quote]

Samaa kummastelimme Corkissa.