ThisHardLand

Youngstown kirjoitti: 16.07.2024 2:12 Se Trumpin salamurhayrityksessä kuollut sivullinen oli kuulemma palomies. Siksi Into The Fire?

Kuten Brucen Poikakin. (On Siis Palomiäs)

Pahoittelen pitkää postia.

Springsteen käynyt illalla Nationalmuseumissa hotellinsa lähellä. THL:stä ainakin JakeM ollut paikalla kun Springsteen tullut ulos ja jakanut nimmareita.

Itse en ollut lähelläkään mutta päivällä kävin ja hieno museohan se aina on ollut mutta nyt erityissuositus siellä olevan norjalaisen impressionisti Harriet Backerin näyttelyn takia. Jos kelpasi Springsteenille, niin kelpaa varmasti täällä muillekin!

https://www.nationalmuseum.se/

Itse kävin eilen ABBA-museossa. Oikein mainio.

Mikä on kakkoskeikan jonotilanne?

oisko vähän päälle viishunttia ollut?

Jokaisen on tämä nähtävä - Springsteen ei jättänyt ketään kylmäksi

Tämä voisi olla 15.7. keikan lehtiotsikko. Kyseessä oli kolmas keikkani, edellisten oltua Turku 2 2013 ja München 2023. Nyt päätimme vaimon kanssa, että Ruotsi katsastetaan.

Kun asumme Turun kupeessa Liedossa, Ruotsiin on helppo mennä. Nyt valikoitui Naantali-Kapellskär laivareitti, jota voikin lämpimästi suositella upouusien laivojen takia. Olimme liikkeellä omalla autolla, koska vaimon liikkuminen sairauden takia on hankalaa.

Lähdimme sunnuntaina aamulaivalla ja saavuimme illalla klo 19 jälkeen Sollentunan Norrvikeniin, n. 15 km päähän Solnasta.

Olimme päättäneet, että auto viedään Mall of Scandinavian parkkihalliin jo aamupäivällä ja kävelymatkaa ei pahemmin ole. Näin kävikin. Saimme valita vapaasti paikan aivan oven eteen. Ensimmäinen mukava yllätys oli, kun avasi auton oven. Parkkihallissa soi Springsteen! Joku olikin tehnyt mallikkaan soittolistan, joka sisälsi myös harvinaisempia biisejä. Soittolista pauhasi vielä keikan jälkeen klo 23 illalla. Yleisbrucemusa ämyreistä viritti mukavasti mielentilaa jo aamulla.

Nyt yksi asia oli saatu pois päiväjärjestyksestä eli parkkipaikka. Tietenkin sinne olisi voinut saapua myöhemminkin, mutta alkoi halli pikku hiljaa täyttyä, vaikka tilaa on yli 3500 autolle.

Palloilimme sitten ostoskeskuksessa ja istuimme pitkään sohvilla. Jo klo 10 jälkeen alkoi heti näkyä ihmisiä keikkapaitoineen, koska ensimmäinen roll call oli klo 10.

Sisäänpääsy oli määrä olla klo 17. Näin olikin. Aiemmin iltapäivällä istuskelimme stadionin ulkopuolella ja jostain alkoi kuului livenä Springsteeniä. Ajattelin heti, että kyseessä on soundcheck ja ääni tulee avoinna olevista ovista. Tuli Point blank ja Downbound Train ja myhäilin itsekseni, että nämä kyllä kelpaavat. Tuli muitakin biisejä, mutta äänessä ei ollut kyllä Bruce. Mietin, josko vaikka bändin soitinteknikot vetävät siellä.

Sitten tajusin, ettei kyseessä olekaan mikään soundcheck, vaan ostoskeskuksen kattoterassilla soittava coverbändi Johnstown Company. Keikka olisi ollut ilmainen ja olikin facessa mainostettu.

Sisäänpääsy alkoi siis heti 17 ja sutjakkaasti sujui. Paikkamme olivat tulokerroksessa katsomossa 137 ylimmällä 26. rivillä. Paikka valikoitui ostotilanteessa, koska tuohon ei ole yhtään porrasta, vaan siihen kävelee suoraan. Voin suositella, jos jollain on jalkojen kanssa ongelmia. Oma rivillä oli vain 7 istuinta, koska se sijaitsi kahden pilarin välissä. Oli hieman kuin olisi istunut omassa aitiossa. Ketään ei selän takana.

Juuri muutamaa päivää ennen nimensä vaihtanut Strawberry Arena ei sinänsä herättänyt mitään wow-efektiä, kuten viimevuotinen Münchenin olympiastadion. Hieman tuli vaikutelma paisutetusta Hartwall Areenasta, mikä varmastikin johtui tummanpuhuvasta värimaailmasta. Katto on keikoilla aina kiinni, ja heti alusta lähtien oli selvää, ettei ainakaan kylmä tule. Pitti-ihmisethän valittivat keikan jälkeen järkyttävää kuumuutta, minkä voi helposti uskoa, sillä katsomossakin lämmön aisti.

Kello alkoi lähestyä kahdeksaa eikä Bruce ole pahemmin myöhästellyt. Avausbiisi on aina jännittävä ja itse uumoilin, josko My Love Will Not Let You Down avaisi. En arvannnut oikein eikä varmasti kukaan muukaan areenan 53000 katsojasta.

Kello 20.05 alkoi tapahtua. Mutta mitä ihmettä, lavalle näyttäisi tulevan Bruce yksin spotin loisteessa! Ei mitään vähittäistä bändin sisääntuloa ja isäntä itse viimeisenä. Heti muistin Turku 2:n alun, jolloin keikan avasi akkariversio I'll work for your lovesta. Luulin, että kuullaan jokin vastaava tai sitten jokin soolopianoveto, jollaista ei kyllä ole enää vuosiin nähty.

Mutta ei. Into the fire. Bruce avasi biisin pelkällä kitaralla ja pian boom! Valot välähtävät ja koko bändi yhtyy mukaan. Dramaattinen alku, joka taatusti löi kaikki ällikällä.

Varmasti Trumpin murhayrityksessä kuollut palomies oli tämän erittäin epätavallisen avauksen takana. Into the fire ei ollut koskaan avannut keikkaa full-ESB-keikalla. Devils and Dust-rundilla kylläkin. Biisiä ei muutenkaan ole pahemmin soitettu.

Epätavallinen aloitus jotenkin typerrytti yleisön, sillä reaktiot biisin loputtua eivät olleet mitenkään hurmioituneet. Ehkä siihen olisi vaadittu jokin tutumpi alku kuten vaikka No Surrender. Ehkä Bruce yritti viestiä jotain tällä avauksella.

Lonesome Day. TuplaRisingalku. Jopas nyt. Sitten pärähtikin käyntiin todellinen 11 biisin rokkijukeboksi Nightshiftiin asti. Vaimon kanssa halusimme ehdottomasti kuulla No Surrenderin ja ensimmäinen toive toteutuikin. Rotaatio osui nyt tähän.

Oma ehdoton bucket list-biisitoiveeni oli Reason to Believe, joka kuultiin Helsingissä, muttei välttämättä ole ollut mikään vakionumero. Olen fiilistellyt biisiä youtubesta jo pitkään, ja ihmetellyt, miksei se ei ole vakiokamaa.

Hungry Heartin jälkeen lava pimeni ja yhtäkkiä alkoi kuulua tuttu alkuriffi. Olin revetä liitoksistani, ei jumalauta RTB! Kyseessä oli itselleni keikan ehdoton huippukohta. Jostain syystä ruotsalaisyleisö ei hirveästi tästä yleisöbiisistä innostunut, ja koko keikan alkupuolisko oli katsomossa suhteellisen vaisua menoa. Pitti näytti kyllä painavan koko ajan täyttä höyryä.

RTB:n jälkeen tuli yllättävä duo Youngstown-Long Walk Home kuten Helsingissäkin. Kuriositeettinä mainittakoon, että Long Walk Home ja Youngstown on tullut 2/3 Brucekeikoistani. Kyseinen trio oli varmastikin koko setin kohokohtia.

Setin jälkipuolisko ei sitten tarjonnutkaan isompia yllätyksiä, vaan oli tuttu viime vuodelta. My Hometown oli mukava kuulla. Lämminhenkinen veto.

Yksi toivebiisi tosin mahtui. Jostain syystä Thunder Road oli jäänyt minulta kuulematta, vaikka kuuluu soitetuimpien biisien joukkoon. Nyt tämäkin saatiin. Mielestäni Brucen kuuluu vetää se joka ilta, rockin klassikosta kuitenkin puhutaan.

Encoreissa olisin halunnut BITUSA:n aloittavan LOHAD:n sijaan, mutta eiköhän sekin torstaina muutu. No, itse en näe.

Kummallista oli, että Ghosts ja Letter to you skipattiin. Ovathan ne kuitenkin uuden albumin biisejä ja ollaan sillä rundilla. Nyt vain akustiset Last Man Standing ja I'll see you in my dreams edustivat viimeisintä teosta.

Settilistan perusteella voisikin kuvitella, että oltiinkin BITUSA-rundilla. No Surrender, Darlington County, Working on the Highway, Bobby Jean, Dancing in the Dark, My Hometown ja outtake My Love Will Not Let You Down pönkittivät tätä. Itse voisin kyllä kuunnella koko albumin livenä putkeen, ei siinä mitään. Ja outtaket päälle.

I'm going down, Downbound Train ja THL oli ilmeisesti soundchekattu enkä ihmettelisi, jos ne kuultaisiin torstaina.

Mainitsin aiemmin yleisön vaisuudesta katsomossa ja vasta Wrecking Ball alkoi sytyttää jengiä kunnolla. Tuon jälkeen sitten bailuvaihde käynnistyi.

Pimeä stadion mahdollisti valoshown maksimoinnin. Valoshow pääsi todella oikeuksiinsa ja lisäsi dramatiikkaa ja intiimisyyttä. 53000 ihmistä, muttei siltä tuntunut. Hämäryys jotenkin sitoi tunnelman eikä se haihtunut avoimelle taivaalle, vaan tiivistyi katon alle seinien sisään. Tuli fiilis, että kyseessä olisi voinut pienimuotoisempi keikka kuin iso stadionveto.

Minua oli varoiteltu, että omalla autolla ei kannata mennä, sillä ruuhkat ovat valtavia ja aikaa menee. Ruuhkat my ass. Poistuimme heti keikan päätyttyä ja suoraan parkkihallista ulos. Yksi pulma kuitenkin oli. Olin jo valmiiksi katsonut poistumisreitin, mutta Strawberry hotellin viereinen liikenneympyrä olikin suljettu taksiliikenteen vuoksi ja jouduin ajamaan toista kautta. Navigaattori ohjasi Solnan uudelle alueelle, mutta tietyöt sotkivat reitin. Hetken siellä pyörittyämme löysimme tien kehätielle ja takaisin Norrvikeniin.

Olen nyt ollut kolmella keikalla ja kuullut 53 eri biisiä. Nyt oli ensimmäinen kolmen tunnin ylitys. Turku ja München olivat 2:45-2:50. Biisimäärä oli nyt myös yli 30, mikä selittyy pitkälti Kitty's backin poistumisesta. Kyllähän se on hieman ylipitkä.

Täytyy sanoa, että youtubevideot ja livestriimit eivät millään muotoa anna keikasta täyttä kuvaa. Tämä on jokaisen itse nähtävä edes kerran ja haukottava henkeään. On se vaan jumalauta uskomaton äijä.

Pekka kirjoitti: 17.07.2024 14:03 Mikä on kakkoskeikan jonotilanne?

520 näin tutullani kädessä
klo 19 huudossa eli se nyt ainakin mennyt.

Hotellikuoleman välttämiseksi hahmottelimme 18.7. keikan settilistan.
Ohjenuorana oli unelmasetti, mikä olisi edes jossain määrin mahdollinen.

1. Ties That Bind
2. Lonesome Day
3. No Surrender
4. Ghosts
5. Letter to You
6. Prove it All Night (78 intro)
7. Roulette
8. Better Days
9. Adam Raised A Cain
10. Atlantic City
11. Loose Ends
12. The E Street Shuffle
13. House of the Thousand Guitars
14. Nightshift
15. Racing in the Street
16. The River
17. Last Man Standing
18. Backstreets
19. Because the Night
20. If I was A Priest
21. She’s the One
22. Wrecking Ball
23. The Rising
24. Badlands
25. Thunder Road
26. Jungleland
27. Born to Run
28. Bobby Jean
29. Dancing in the Dark
30. Tenth Avenue Freeze-Out
31. Twist and Shout
32. I’ll See you in my Dreams

MUOKS: vaihdettu pienten tilalle isot A-kirjaimet sädekehä-hymiön välttämiseksi.

Muut menevät, mutta miksi tuhannen kitaran talo? Perustelut.