"Eli keikka on monessa mielessä symbioosi, jossa molemmat puolet ruokkivat toisiaan."
Eli dialogi: Bruce tekee jotakin, fani reagoi siihen jotenkin, mihin taas Bruce ja bändi reagoivat. Jne. Voi hyvänen aika mitä kirjoitan

.
Spontaanius - suunnitelmallisuus -jatkumolla liikutaan kaiketi koko ajan edestakaisin. Spontaanius edellyttää tiettyä määrää suunnitelmallisuutta, tässä(kin) tapauksessa ainakin jo siitä alkaen että keikkapaikaksi
valikoitui Turku. Lippu piti ostaa suunnitelmallisesti, tuskin kukaan käveli vahingossa halliin sisään, "kappas, täällä esiintyykin Bruce Springsteen & E Street Band, taidanpa jäädä kattelemaan." Mutta samaan aikaan, suunnitelmallisuuden voimana on tunne - mistä mulle kertoo vaikkapa Drive all night.
Totta kai kyseessä on näytelmä, elämä on. Ja totta kai jokainen kaipaa "aitoa" hetkeä.
Mulle aito hetki on ollut se tunnekokemus, joka näistä keikoista yhä vain jostain syvyyksistä nousee. Smile on my face and in my soul. Irti ei viittis päästää.
THL-meininki, näine jälkimaininkeineenkin, auttaa tässä. Että kiitos.