05.07.2013 Borussia Park, Mönchengladbach, Germany

[cheshire_smile]

Tässä vielä raportti kotiutumisen jälkeen, Saksanmaalta kun ei löytynyt toimivia langattomia verkkoja Hollannin malliin. Jonotus meni kivuttomasti mukavassa saksan-/hollanninkielisessä seurassa, auringon paahtaessa. Oma numeroni oli 500+, sain sen joskus yhden aikoihin. Muita suomalaisia en nähnyt (screenillä tosin välillä vilkkui Suomi-liput. Fos1-lippulaiset pääsivät ensin sisään, sitten muut. Areenalla stage rush tuli aikaisin, jo kello kuuden jälkeen. Paikan sain kivasti neljännestä rivistä Stevenin puolella, ei siis pöllömmin muutaman tunnin jonotuksella.

Keikan alku oli juurikin niin mahtava kuin edellisistä raporteista voi päätellä - ja joo, Bruce onnistui sanomaan "Mönchengladbach" ilman kakisteluja, oli tosin bändin puolelta pientä virnuilua siinä kohtaa

Jackson Cage ja MLWNLYD saivat yleisön heti mukaan, ja toivekylttikimara käyntiin! Shake, Rattle & Roll oli melkoinen ylläri, ja siinä bändi vähän arpoikin sävellajia ennen kuin päästiin vauhtiin, samoin One Way Streetissä vielä pidempään etsittiin säveltä. Hyvää hupia. Tykkäsin myös Mary's Placesta ja "turn it up" -kohdasta. Seuraaksi en meinannut uskoa korviani, Point Blank! Ja sitten vielä Trapped. Kylmiä väreitä ja mieletön tunnelma. Mun lempibiisit peräkkäin, oioi. Promised Land ja huuliharppu, jes. Hungry Heartissa yhteislaulu meni suorastaan yllättävän hyvin, siihen nähden että ainakaan mun lähellä sanoja ei hirveästi osattu...

Man's Job svengasi, ja oli ihan loistavia ilmeitä Brucelta Because the Night, hieno Royn piano-osuus alkuun. Candy's Room mahtavaa tykitystä. She's the One oli mulle yksi kohokohdista, tykkäsin todella paljon. Rosalita tuli "väärään" kohtaan, mutta hienohan se oli, yhtä bailausta ja mukaan saatiin vielä The Little Stevens eli kolme keski-ikäistä naista Steven-vermeissä. Radio Nowheressa Jayn ilmaantuminen lavalle oli lupaavaa, ja komiastihan se meni, rokkasi ihan täysillä! Thunder Road oli tosi hieno full band -versiona. Sen lopussa Bruce bongasi mun kylttini, hymyili ja pudisti päätään: sori, ei tänään... Mutta kiva pieni kontakti siinä kohtaa kuitenkin, saa edelleen hymyn huulille.

Encoreissa Rocky Groundissa oli ihana, rauhallinen tunnelma, Michelle loisti. BitUSA:n jytinä sai viimeisetkin istumakatsomot nousemaan. Born to Run oli yhteislaulun juhlaa. DitD:n ja 10th Avenuen välissä Bruce jäi "jumiin" yrittäessään riisua paitaansa ja ilmeisesti Kevin sai kiskoa sen pois herran päältä. Valkoinen t-paita märkänä - voin vahvistaa noin ulkomusiikillisena seikkana, että mies on hoikistunut toukokuun keikoilta Tenth Avenue oli vauhdikas, ja Rockin' All over the World toimi juuri niin kuin pitääkin, hieno päätösnumero. Vielä olisin toivonut jotain akustista loppuun, mutta hei, ei kaikkea voi saada! Oli niin huippuilta, että tällä mennään siihen mahdolliseen tulevaan kiertueeseen... Toivotaan niille, joilla on vielä keikkoja edessä, vähintään yhtä upeita ellei jopa parempia iltoja!

[backinyourarms]

Kylmät väreet kyllä menee päästä varpaisiin, kun kuuntelen tuota tällä keikalla soitettu Point Blankia. Huhhuh...

[Dune]

Tämäkin on jo junglelandis

[sannaspringsteen]

Tässä vielä raportti kotiutumisen jälkeen, Saksanmaalta kun ei löytynyt toimivia langattomia verkkoja Hollannin malliin. Jonotus meni kivuttomasti mukavassa saksan-/hollanninkielisessä seurassa, auringon paahtaessa. Oma numeroni oli 500+, sain sen joskus yhden aikoihin. Muita suomalaisia en nähnyt (screenillä tosin välillä vilkkui Suomi-liput. Fos1-lippulaiset pääsivät ensin sisään, sitten muut. Areenalla stage rush tuli aikaisin, jo kello kuuden jälkeen. Paikan sain kivasti neljännestä rivistä Stevenin puolella, ei siis pöllömmin muutaman tunnin jonotuksella.

Keikan alku oli juurikin niin mahtava kuin edellisistä raporteista voi päätellä - ja joo, Bruce onnistui sanomaan "Mönchengladbach" ilman kakisteluja, oli tosin bändin puolelta pientä virnuilua siinä kohtaa

Jackson Cage ja MLWNLYD saivat yleisön heti mukaan, ja toivekylttikimara käyntiin! Shake, Rattle & Roll oli melkoinen ylläri, ja siinä bändi vähän arpoikin sävellajia ennen kuin päästiin vauhtiin, samoin One Way Streetissä vielä pidempään etsittiin säveltä. Hyvää hupia. Tykkäsin myös Mary's Placesta ja "turn it up" -kohdasta. Seuraaksi en meinannut uskoa korviani, Point Blank! Ja sitten vielä Trapped. Kylmiä väreitä ja mieletön tunnelma. Mun lempibiisit peräkkäin, oioi. Promised Land ja huuliharppu, jes. Hungry Heartissa yhteislaulu meni suorastaan yllättävän hyvin, siihen nähden että ainakaan mun lähellä sanoja ei hirveästi osattu...

Man's Job svengasi, ja oli ihan loistavia ilmeitä Brucelta Because the Night, hieno Royn piano-osuus alkuun. Candy's Room mahtavaa tykitystä. She's the One oli mulle yksi kohokohdista, tykkäsin todella paljon. Rosalita tuli "väärään" kohtaan, mutta hienohan se oli, yhtä bailausta ja mukaan saatiin vielä The Little Stevens eli kolme keski-ikäistä naista Steven-vermeissä. Radio Nowheressa Jayn ilmaantuminen lavalle oli lupaavaa, ja komiastihan se meni, rokkasi ihan täysillä! Thunder Road oli tosi hieno full band -versiona. Sen lopussa Bruce bongasi mun kylttini, hymyili ja pudisti päätään: sori, ei tänään... Mutta kiva pieni kontakti siinä kohtaa kuitenkin, saa edelleen hymyn huulille.

Encoreissa Rocky Groundissa oli ihana, rauhallinen tunnelma, Michelle loisti. BitUSA:n jytinä sai viimeisetkin istumakatsomot nousemaan. Born to Run oli yhteislaulun juhlaa. DitD:n ja 10th Avenuen välissä Bruce jäi "jumiin" yrittäessään riisua paitaansa ja ilmeisesti Kevin sai kiskoa sen pois herran päältä. Valkoinen t-paita märkänä - voin vahvistaa noin ulkomusiikillisena seikkana, että mies on hoikistunut toukokuun keikoilta Tenth Avenue oli vauhdikas, ja Rockin' All over the World toimi juuri niin kuin pitääkin, hieno päätösnumero. Vielä olisin toivonut jotain akustista loppuun, mutta hei, ei kaikkea voi saada! Oli niin huippuilta, että tällä mennään siihen mahdolliseen tulevaan kiertueeseen... Toivotaan niille, joilla on vielä keikkoja edessä, vähintään yhtä upeita ellei jopa parempia iltoja!

Kiitos rapsasta,näitä on aina niin kiva lueskella!

[v-mac]

Pitää vielä omatkin keikkakokemukset jakaa, kun ovat vielä tuoreessa muistissa.Vietettiin edellinen viikko Hollannissa ja saavuttiin torstaina Mönchengladbachiin, mukana oli vaimo ja lapset 4 v ja 3 kk, sekä aupaireina mummo ja vaimon sisko. Lähdettiin torstaina käymään katsomassa jonotussysteemiä vaikka todennäköistä oli ettemme pysty perjantaina koko päivää jonottamaan. Saimme numerot 198 ja 199, mutta seuraavan päivän rollcallit jätettiin muille, koska vietettiin laatuaikaa lasten kanssa kaupungilla. Itsellä on ollut keväällä ja kesällä jostain syystä Human Touch vaihe menossa, joten toiveeksi olin laittanut Man's Jobin (toinen Take em as they come), vaimolla muistissa vielä Helsinki 2008 ja Mary's Place joten hänellä se toiveena. Olimme stadionalueella noin tunti ennen porttien aukeamista ja jono oli jo melkoinen, onneksi oli FOS1 liput taskussa
Soundcheckia kuunnellessa olin ällistynyt kun Mans Jobin soinnut kajahtivat ja sitä "reenattiin" pitkään, joten ei muuta kuin toivelappu esiin ja sitä heiluttelemaan
Ovet avattiin noin puoli tuntia myöhässä ilmoitettua ja siitä jono lähtikin tosi jouhevasti etenemään. Rauhallisesti stadionille ja Fos1-paikoille ja hakemaan ranneketta. Valitsimme paikan Steven puolelta aivan laitimmaisen catwalkin kohdalta ja pääsimme toiseen riviin, eikä koko keikan aikana tehnyt edes tiukkaa vaan saa jorata ja heilua rauhassa. Toisella puolella oli paljon tiukemman oloista kun sieltä päin tultiin sisään. Odotellessa keikkaa palvelu pelasi hienosti ja olutmyyjät kiersivät hanojen kanssa joten nestepuoli pysyi kunnossa.

Itse keikkahan oli silkka dynamiittia kuten täällä on jo monestikin mainittu. Itselle tuli keikan jälkeen sellainen olo että vaikka jostain syystä en näkisi enää yhtään keikkaa niin ei haittaisi, no nyt tuo on jo korjaantunut ja tänään jo Leipzigin settilistaa lukiessa tuli olo että mihinkähän sitä lähtisi Itsellemme kohokohtia oli tietysti nuo toivebiisien soittamiset vaikkeivät meidän lapuista olleetkaan. Muita huippuhetkiä oli kuulla viimeinkin My love will not let you down livenä, Brucen kanssa läpsyt Hungry Heartin aikana (näymme muuten yhdellä youtube pätkällä aika hyvin, juuri ennen kuin Bruce ottaa yleisöstä oluen ja kumoaa sen ykkösellä, jonka jälkeen kommentoi olevansa "high as a kite" Itseäni miellyttää myös aina Candys Room ja Shes the One. Tällä keikalla ei juurikaan kappaleita pitkitetty eikä Bruce juurikaan jutellut tai toiminut "saarnamiehenä". Paria kertaa lukuunottamatta myös puhaltajat pysyivät omilla paikoillaan. Siinä mielessä keikka eteni jouhevasti ja kappaleet olivat toinen toistaan parempia.
Jos jotain jäi kaipaamaan niin ehkä joku akustinen lopetus olisi ollut mukava kuulla, mutta sitten seuraavilla keikolla se.
Mahtavaa keikkakesää kaikille tuleviin konsertteihin menijöille ja niitä netin kautta seuraaville:)

[rane]

kiitos kaikille raportoijille, näitä on kiva lukea kun/jos ei itse pääse paikanpäälle.

Ja keep them coming! Ei tarvi olla mitää tieteellisiä eikä oikeinkirjoitusopillisia, kaikki näkökulmat ja kommentit ja fiilistelyt käyp!

[Sandy]

Tassa viela ulkomusiikillisia huomioita Gladbachista. Meidan hotelli oli tosiaankin noin viiden kilometrin paasa Borussia Parkista ja Respan rouva suositteli taksilla menemista."Ei kesta kauaa ja maksaa noin 7-8 euroa". No sehan kuulosti helpolta, annettiin hanen tilata meille taksi puol kuudeks. Hotellilta oli lahdossa runsaasti muitakin keikalle samoihin aikoihin taksilla, ja ihan ajallaan paastiin lahtemaan. Tassa vaiheessa ei annettu tietenkaan enaa jakaa taksia, ois pitanut tajuta jarjestaa kimppakyyti jo tilausvaiheessa. Liikkeelle lahdettiin ja aika pian selvis etta liikenne on melko tukossa, jokuu muukin tais olla samoihin aikoihin menossa stadionille. Reilun puolen tunnin jalkeen oltiin perilla, 12,5 €, eli ei paha. Stadionille pain kavellessa tultiin pitkan jonon hannille ja ihmeteltiin mahtasko taa olla sisaankaynti Nord, saksalainen nuorimies vakuutti etta nain on eli siihen jaatiin matelemaan jonossa. Jono oli meille oikea, mutta meidan edella oli saksalainen nainen, jolle portilla sanottiin etta vaara sisaankaynti, et paase tasta. Oli kuulemma jonottanut 45 min. seitseman aikoihin oltiin stadionilla sisalla ylimalkaisen turvatarkastuksen ja moninkertaisen lipuntarkastuksen jalkeen.

Jaatiin suosiolla ihan kentan takaosaan, missa oli melko valjaa. Todettiin etta pitkia nuo saksalaiset, joutu aina vahan hakemaan rakoa etta mista naki skriinille. Kerran varvistelin ja kurkkasin etta erotanko ees Brucen livena lavalta, just ja just, sen verran kaukana oltiin. Keikka meni silti taas melkoisessa euforiassa niinkuin jo edella kuvattu. Hairiotekijoina jutustelevat ja kaljaa roudaavat saksalaiset ja etta yleiso meidan ymparilla oli melko laimeesti mukana, mun mielesta kaikkien pitas bailata hulluna.

Tulomatkan ruuhkan aikana oltiin jo paatetty etta kavellaan keikan jalkeen hotellille, ei jaada taksia jonottamaan. Kiitos iPhonen karttaohjelman ei ollut perilleloytamisen kanssa mitaan ongelmaa. Kun oltiin jonkun matkaa edetty stadionilta asutus loppui ja kaveltiin jotain peltotieta, toisella puolella ilmeisesti (oli jo tosi pimeeta)vilja- ja toisella maissipelto. Seuralaiseni ystavallisesti muistutti etta joskus 80-luvulla tuli kauhuleffa nimelta Maissilapset.. se mukavasti taas kiihdytti askeleita ja sai matkan taittumaan sukkelasti. Sitten tuli metsaisempi osuus, jossa lenteli tulikarpasia, ihan mahtavaa, en oo ikina ennen sellasia nahnyt, oli tosi kauniita, kiitos Bruce, sinun vuoksesi saa kaikenlaisia uusia kokemuksia. Tama oli viela sellasta puistomaista kohtaa, mutta sitten puusto muuttui ihan sysipimeaksi metsaksi. Todettiin etta tama on jo liian pelottavaa, katsoin puhelimesta etta melko pienella kiertamisella paastaan kulkemaan asutumpaa reittia, ei muuta kun takasin jonkun matkaa ja uus reittivalinta. Se osoittautui tosi oivalliseksi, koska kohta vastaa tuli kulmakapakka joka oli auki, kello oli jotain puoliyo sillon. Sisalla oli ilmeisesti omistajapariskunta, yksi vanha seta ja poydallinen nuorisolaisia. Kaikki olivat vilpittoman hammastyneita etta ollaanks me todellakin Suomesta, siis Suomesta?????? Olut oli hyvaa ja huolella laskettua + omistaja laittoi YouTubesta Brucea soimaan, aivan ihanaa. Taman jalkeen jaksoi hyvin kavella reilun kilometrin verran viela hotellille, mihin oltiin kauaskatseisesti varattu vahan kuoharia ja viinia. Niiten kanssa oli kiva katella oliko nettiin tullu jo mita keikalta, olihan sinne.

Loistoreissu siis kaikinpuolin. Seuraavia kertoja ajatellen, ehka vahan lahempana sais olla hotelli jos aikoo kavella, sellanen nelja kilometria ois viela ihan siedettava. Nyt kaveltiin varmaan 6-7 kilometria kaikkine kiertamisineen. Vahan on vielakin jalat kipeet, oltiin kuitenkin jo paivalla kavelty muutama kilometri ja keikalla pomppiminen siihen paalle. Mutta mitapa sita Brucen vuoksi tekis, olkoon jalat kuinka kipeet vaan

[Kartsa]

Kiitos keikka- ja reissutunnelmien jakamisesta kaikille kirjoittajille!

[secret garden]

Hei kaikki, olen uusi täällä, mutta kyllä seurannut tätä palstaa jo ainakin vuoden ajan.. ja aina löytyy mielenkiintoista luettavaa. Jotin otin nyt lusikan kauniiseen käteen ja vihdoin rekisteröidyin.
Hankin juuri ja kannoin kotiin dusseldorfista neljä rullaa hookedonwalls "secret garden" malliston tapettirullaa, joten se olkoon minun nickname.
Mutta pääasiaan, eli tähän gladbachin keikkaan. Itse siis asustelin dusseldorfissa, ja otin paikallisjunan.. noin puoli tuntia.. mönchenhladbachiin. Asemalla sekoiltiin mistä ne ilmaiset bussit borussia parkiin oikeen lähtee, mutta päästiin pian hikiseen bussiin ja stadionille, joka sijaitsee "ei missään".. Yksin olin siis liikenteessä.Aivan loistava keli, pari bisseä, ja istuskelin katsomossa, sparkasse ost, siinä keskivaiheilla, paistattelemassa päivää sakemannien seurassa, ja bändi otti lavan 7.40..aika odotutetusti. Koko alkukeikka mentiin näillä sign request kylteillä, oli oli kyllä huikeaa katella, kun bändi miettii alotettasko f vai g soinnulla, ja joka kerta ne oli vaan niin yhdessä.. huikeita ammattilaisia.
Itse settilistaa en aio arvostella, en ole mikään hardcore diehard fani, enkä osaa sinkkujen b-puolia, mutta jokaisessa wrecking ball kiertueen keikassa, jonka olen päässyt nauttimaan on ollut aina vähän eri fiilis, kaikissa toki vähän samaa, mutta silti aina uusia biisejä.
Olen nähnyt tältä kiertueelta neljä konserttia, ja ainakin tämän foorumin mukaan on ollut hyviä valintoja.. viime vuonna san siron keikka, milanossa herätti minussa uskomattoman arvostuksen uudelleen tähän artistiin.Ehkä osiltaan johtuu myös äärimmäisen fanaattisesta italialaisyleisöstä. Tää ilta on mulle edelleen se tärkein.
Toinen oli Helsingissä ja sitten Turussa oli intiimi sisäkeikka, vaikka tuntui vähän, että myöskään ei revitellä stadionkeikkojen tapaan.
Ja tämä Mönchengladbachin keikka oli vähän sitä kaikkea, biisit kannattelivat toinen toistaan , hiljaisemmat hetketkin oli tosi laadukkaita, niinkuin Mans'Job ja Rocky Ground.
Ainoa vitutuksen aihe on, kun nämä typerät saksalaiset rupeavat buuamaan Brucelle, kun bändi lopettaa Rockin 'all over the world jälkeen.. eivät halua keikan loppuvan.. mielestäni screeniltä näin kun steven kysyy brucelta, soitetaanko yksi vielä, ja tämä katsoo maahan kitara taivasta kohden ja sanoo ei.. thank you very much.
Kotiinpääsy oli yhtähelvettiä tottakai, junia dusseldorfiin menee kerran tunnissa, eikä deutche bahn varaudu tällaiseen yleisömassaaan. Sielä seistiin kuin sillipurkissa, ja paikalliset nutipää antisemitistit rupes tuijottalemaan minua ja mun kelloa, vaikkakin ihan vaalea olenkin, ja ymmärrän saksankieltä senverran, että arvelin että kohta mut ryöstetään. No onneksi siellä oli paljon muuta porukkaa, ja loppu hyvin kaikki hyvin.
Mönchengladbach on paikka jossa takuulla ei toivo viettää hetkeäkään, rautatieasema ainakin oli kuin kasari itäsaksasta. Dusseldorf taas oli osiltaan jopa miellyttävä.. vanhakaupunki erityisesti.Tällä viikolla Depeche Mode soitti siellä kaksi keikkaa, ja sen huomasi, faneja ympäriinsä kaupunkia. Kraftwerk on dusseldorfista, joten luulen, että tällä kaupugilla on jotenkin erityinen suhde elektrooniseen musiikiin.
Itse näin näistä ensimmäisen ja olin tosi vaikuttunut yleisön innostuksesta .. mutta tää bändi soittaa lähestulkoon saman keikan jokailta! ei tarvi kun odottaa että saa hartwallille liput ja näkee sen yhden illan. Plus ja juhlin aivan liikaa, siellä oli mukavia tyyppejä keikalla ja sen jälkeen altstadtissa, seuraava päivä meni aivan ohi.
Anyways hyvä reissu, tapetit odottaa että paiskotaan seinille.

[KaSTown]

Tassa viela ulkomusiikillisia huomioita Gladbachista. Meidan hotelli oli tosiaankin noin viiden kilometrin paasa Borussia Parkista ja Respan rouva suositteli taksilla menemista."Ei kesta kauaa ja maksaa noin 7-8 euroa". No sehan kuulosti helpolta ...
...ehka vahan lahempana sais olla hotelli jos aikoo kavella, sellanen nelja kilometria ois viela ihan siedettava. Nyt kaveltiin varmaan 6-7 kilometria kaikkine kiertamisineen. Vahan on vielakin jalat kipeet, oltiin kuitenkin jo paivalla kavelty muutama kilometri ja keikalla pomppiminen siihen paalle. Mutta mitapa sita Brucen vuoksi tekis, olkoon jalat kuinka kipeet vaan

Tässä on just hyvä kuvaus siitä, miksi multa välillä jää keikkoja väliin. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Stadionille menokin voi hidastua jostain syystä, mulla on aina 3-4 kertaa tullut tilanne, jossa taksi on yrittänyt väkisin puhua mut ulos autosta "Kävellen pääset nopeammin...", kun ne eivät halua olla jonossa. Ja sitten illalla keikan jälkeen eteen tulee vielä suurempikin epätietoisuus, mitä tehdä. Padovassa pääsin hotelliin vajaan 3h odotuksen jälkeen, kun olin sitä ennen huomannut olevani lähes yksin keskellä italialaista maaseutua, jollain puoli tyhjällä parkkipaikalla. Hienoa Sandy, että pääsitte hyvin hotellille. Jos mulla maksimi kävelymatkat on jotain 500-600m, niin te kävelitte yli kymmenkertaisen määrän