Muutama ensikommentti puhelimella junamatkalta Berliiniin.
Olipa huippu viikonloppu Saksassa! Kelit suosi, hyvää matkaseuraa ja pari hyvää keikkaa.
Leipzig oli varsin mukava kaupunki ja areena oli jo kolmannella ratikkapysäkillä keskustasta, joten roll callien välillä ehti hyvin lähteä keskustan ravintolohin ja kuppiloihin. Pittijonotus toimi hyvin ja oli järjestetty varjoon / viileään huoltotunneliin koko ajaksi 20 minuuttia kestänyttä rannekeiden jakoa lukuun ottamatta. Päästiin porukalla todella hyville paikoille; aivan keskellä catwalkin kohdalla 3.-5. rivi.
Leipzigin alku oli aivan timanttinen. Ainakin itselleni Roulette räjäytti potin heti avausbiisinä. Siihen perään Lucky Town, You never can tell ja Back in your arms ja fiilikset oli aivan huipussa ja odotuksissa oli Mönchengladbachin tapainen toivebiisiralli loppuun asti. Helsingin tapaan vedetty BIYA oli kuitenkin viimeinen toivebiisi. Hyvä oli toki loppukeikkakin, mm. harvemmin kuullut Human Touch ja Caddy Ranch, mutta muuten Mönchengladbach veti voiton näistä kahdesta. Encoren alkuun Bruce muisteli Itä-Berliinin vuoden 88 keikkaa yhtenä tunteikkaimmista ja kyllä yleisössä jonkin verran näkyi tuohon keikkaan viittaavia kylttejä ja paitoja.
Ehkä Gladbachinkin innoittamana toivekylttejä oli tosi paljon, mutta ainoastaan kolme soitettiin Sherrystä BIYA:iin. Tai olihan Roulettekin tavallaan toive sillä mulla oli Roulette-kyltti ylhäällä, kun Bruce tuli lavalle
Näyttäisi siltä, että stump the band olisi taas yksi osio keikan runkoa. Leizigissa haettiin taas pitkään oikeita säveliä kahteenviimeiseen toiveeseen.
Hungry Heartissa Bruce vetäisi taas tuopillisen olutta Jaken soolon aikana. Tanssimaan keikan aikana pääsivät niin roudari kuin punaisen ristin täti. Dancigissä kitaran sai vähän liian nuori lapsi. Oli aika hämillään lavalla.
Yhteenvetona kaksi huippukeikkaa. Kyllä kannatti lähteä!
EDIT: Local Hero soitettiin yhteensä 6-7 kertaa Gladbachin ja Leipzigin soundcheckeissä, joten jokohan Roomassa tulisi.