ThisHardLand

Komppaan aiempia arvioita - tosi ryytyneenä leffaan ja silti uskoen, että ulos lähtee elämään luottaen ja voimia saaneena. Niin kävi, silmähikeä vaan tuppasi puskemaan, milloin naurusta ja milloin syvästi kosketettuna.

ihan kuin meidän kirja, mutta liikkuvana ja musiikkitehostein! No, oli se kirja monipuolisempi. Hesan jatkoilla (josta just karkasin) oli tupa täynnä, varmaan enemmän porukkaa kuin siellä Porissa koko näytöksessä.

Ihan viihdyttävä kaikkiaan. Mayassa oli hyvä ruoka ja Hesan etkoilla sekä jatkoilla vaohdoin muutaman sanasen ihmisten kanssa. Aviomieskärsijä vei pisteet ja the King. After show oli hyvä ja sitä olisi katsellut enemmänkin. Vaikka koko London Calling dvd:n.

Nyt jo pääsin toka riviin keskelle.. Tennispalatsissa. Dublinin paluulennon jälkeinen lyhyt yö ja loman jälkeinen työpäivä väsyttivät, mutta S&I dokkaria katsellessa virkistyi siitä. Jotensakin sitä pystyy samaistumaan
Kannatti käydä ensimmäistä kertaa 10 vuoteen elokuvateatterissa.

Loistava, tunteita herättävä dokumentti! Taas jälleen kerran tuo Brucen aitous ja välittävä asenne faneja kohtaan tuli hienosti esille!!! Laulatti, itketti ja jalatkin vipatti samaan aikaan! Vantaalla oli katsomo noin puolillaan.

Olipas upea kokemus ja tunnelmaa paransi, kun nuorimmainen hyräili vieressä kappaleita. Oulun jatkoilta karkasimme, että jaksaa aamulla töihin.

Tämä leffa oli tosi hauskaa nähdä! Oma oloni tosin tuppasi välillä kääntymään varsin liikuttuneen haikeaksi, kun näki Brucen siinä valkokankaalla suunnilleen samalta etäisyydeltä kuin vain muutama päivä sitten keikalla Irlannissa ihka elävänä, eikä nyt enää ole tietoa, milloin olisi seuraavan kerran ihka oikeasti Bosstime... Ja kyllähän tämä leffa toi muutenkin mieleen monta hienoa muistoa omilta keikoilta vuosien varrelta ja erityisesti tältä kesältä.

Kiva oli myös moikata vaikka vain lyhyestikin paria foorumituttua Hesan Kinopalatsilla, vaikken etkoille enkä jatkoille tänään ehtinytkään. Siitä Kaislan ohi leffan jälkeen parkkipaikalle päin kiirehtäessä kyllä harmitti ajatus, että tuolla olisi leffanäytäntömme todellinen epilogi vasta alkamassa, mutta kun niihin töihinkin pitää näin arkiviikolla yrittää jaksaa, eikä olutbaariin oikein voi lähteä autoreissulla. No, ensi kerralla sitten minullakin parempi tuuri kiireitteni kanssa; toivottavasti jatkotkin ovat hauskat!

Ihana liikuttava ja naurattava ja taas liikuttava leffa. Ja monessa kohtaa ajattelin että just noin minäkin ajattelen ja tunnen Brucea kohtaan.

Hyvä dokkari ja hyvä jatko lopputekstien jälkeen.

Porissa oli porukkaa joku 50 henkeä ja jatkoilla kokonaista kaksi henkeä.

Tanskalaisella Jonilla oli ainakin yksi asiavirhe jutussaan : TOL keikka ei ollut vuonna 87, koska kiertue alkoi vasta helmikuussa 88 Worchesterissa. Ja missä se hänen Blood Brothers -keikka oli ollut?

Se Blood Brothers keikkataltiointi oli leffan paras kohta. Pala nousi kurkkuun. En ollut aiemmin sitä nähnytkään.