Greetings From Asbury Park, N.J. - paras biisi
Re: Greetings From Asbury Park, N.J. - paras biisi
Tästä ei kyllä tule yhtään mitään... Sanotaan niin päin, että levyn ainoa biisi, josta en pätkääkään perusta, on Mary Queen Of Arkansas.
It's Bo... boycott time!
Re: Greetings From Asbury Park, N.J. - paras biisi
Tää on suht helppo valinta verrattuna moneen muuhun albumiin: Lost in the Flood sai ääneni. For You pääsee kyllä tosi lähelle, mutta jää kakkoseks. Kaikki muutkin aivan loistavia biisejä, ainoo mitä en oikein tajua on Mary Queen..
the dope's that there's still hope
Re: Greetings From Asbury Park, N.J. - paras biisi
Blinded!
Herkullista riimittelyä ja symppis biisi, sano liinamaakin aikanaan..
Herkullista riimittelyä ja symppis biisi, sano liinamaakin aikanaan..

Born to ..something..something...something..
Re: Greetings From Asbury Park, N.J. - paras biisi
Vastasin Lost in the flood, se on niin veret seisauttava biisi ettei muuta voi äänestää. Blinded ja For You on kyllä lähellä ja muutenkin loistolevy.
... we're gonna get to that place
where we really want to go
and we'll walk in the sun
where we really want to go
and we'll walk in the sun
Re: Greetings From Asbury Park, N.J. - paras biisi
Mutta hei, kuka ihme äänesti The Angelia? Ei muuten, mutta olet poikkeuksellisen hieno ihminen jopa tällä foorumilla.
En ikinä ole voinut ymmärtää, miksi se on niin inhottu, joskus yksinkertainen on kauneinta: http://www.youtube.com/watch?v=rpaU2DB-mTQ" onclick="window.open(this.href);return false;

Pack up your bags
Don't look back
There's a little concert
Out across the railroad tracks...
Don't look back
There's a little concert
Out across the railroad tracks...
Re: Greetings From Asbury Park, N.J. - paras biisi
^Mulla on epäilykseni asiasta...
"I believe in the love that you gave me
I believe in the faith that can save me
I believe in the hope and I pray that some day
it may raise me above these Badlands"
I believe in the faith that can save me
I believe in the hope and I pray that some day
it may raise me above these Badlands"
Re: Greetings From Asbury Park, N.J. - paras biisi
Lost mustakin.
Re: Greetings From Asbury Park, N.J. - paras biisi
Kävin modaamassa kaikki nämä alkupään äänestykset sellaisiksi, että on mahdollisuus vaihtaa mielipidettään.
Loppupää LT/HT alkaen oli alunperin varustettu tällä mahdollisuudella.
Loppupää LT/HT alkaen oli alunperin varustettu tällä mahdollisuudella.
"I believe in the love that you gave me
I believe in the faith that can save me
I believe in the hope and I pray that some day
it may raise me above these Badlands"
I believe in the faith that can save me
I believe in the hope and I pray that some day
it may raise me above these Badlands"
Re: Greetings From Asbury Park, N.J. - paras biisi
Katujen kertomuksia
Greetings on kompromissi akustisen tarinankertojan ja itärannikon huumaavan klubibändin väliltä. Bruce hakee vielä omaa tyyliään ja laajentaa sanavarastoaan. Kiistämättömässä raakilemaisuudessaan debyytti on juuri yhden ajankohdan kuva. Haavoittuvuus ja hapuilevuus ovat osa Greetingsin viehätystä. Tämän levyn soundi, tuotanto ja esitykset ovat tulleet vuosien aikana niin tutuiksi, etten osaa kuvitella niitä muunlaisina kuin ne ovat.
Songs-kirjassaan Bruce nimittää näitä lauluja vääristellyiksi omaelämäkerroiksi. Tyypillistä niille on minä-kertoja, joka voi olla myös tarkkailevassa sivuroolissa (I wonder what he was thinking when he hit that storm) eikä aina tapahtumien keskipisteessä. Kappaleissa Does This Bus Stop at 82nd Street ja The Angel kertoja itse ei näyttäydy lainkaan, mutta kadun hahmojen ja sattumusten kuvailu soljuu samalla katurunoilijan äänellä. Kertoja on valokeilassa herkistyessään For Youn ja Spirit in the Nightin prinsessojen edessä; hän tavoittelee taivaita Growin' Upin ja It's Hard to Be Saint in the Cityn itsetutkiskeluissa ja maailmankuvissa.
Parhaan biisin valinta
Tästä se alkaa, tämä parhaiden biisien äänestäminen. Vanhalla foorumilla julistin parhaaksi Lost in the Floodin, mutta ajattelin antaa reilun mahdollisuuden muillekin lauluille. Uudelleentuumauksen aikana levy on soinut kohta kolmesti ja pitänee vielä ottaa Songs-kirja käteen ja arvioida sanoja. Hirmu hyvältä kuulostaa koko levy, Lostin lisäksi ehdokkaita ovat Growin' Up, Bus, For You ja Spirit.
...
Growin' Up sisältää signaturessanikin olevan suosikkilauseeni (And I swear I found the key to the universe in the engine of an old parked car) lisäksi mm. ilmauksen bombed 'em with the blues ja mainion nimityksen jukebox graduate. Laulukirjaa selaillessa moni muukin kappale säkenöi runollisilla ilmauksillaan.
Spirit svengaa kaikista parhaiten. Se ei silti ole kiinnostavin, vaikka kuulostaakin muita iskevämmältä tai tarttuvammalta.
Lostin rakenne, musiikin kasvu ja käännekohdat tai vaihteen vaihdot ovat muita mielenkiintoisempia; keskimmäisen episodin päähenkilön meiningeissä on jotain samaa kuin myöhemmin Promised Land-kappaleessa, suoraan kohti myrskyä.
...
Kuuntelin vielä Growin' Upin ja Lostin uudelleen. I swear I lost everything I ever loved or feared, nyökkäsin ensinmainitun jälkeen, mutta kun Lost kasvaa kaikessa rauhassa ja käynnistyy Jimmy the Saintistä, se on taas myönnettävä: sulla ei ole jäljellä mitään muuta kuin Lost in the Flood.
...
Growinin alkukilkutukset ja melodianvienti ovat viedä pelin. Tallennan luonnoksen aina uudestaan ja kuuntelen finalisteja yhä uudelleen. Se, joka on soimassa, kuulostaa aina paremmalta. Taidanpa lopettaa pohdinnan nyt, Lostin soidessa.
Ääni Lost in the Floodille.
(Edit: Kirjoituksen alkuosaa on täydennetty Katujen kertomuksia -nimisellä kappaleella, johon soundia ja tuotantoa käsittelevä lause on siirretty; signaturessa olevan suosikkilauseen sitaatti lisätty.)
Greetings on kompromissi akustisen tarinankertojan ja itärannikon huumaavan klubibändin väliltä. Bruce hakee vielä omaa tyyliään ja laajentaa sanavarastoaan. Kiistämättömässä raakilemaisuudessaan debyytti on juuri yhden ajankohdan kuva. Haavoittuvuus ja hapuilevuus ovat osa Greetingsin viehätystä. Tämän levyn soundi, tuotanto ja esitykset ovat tulleet vuosien aikana niin tutuiksi, etten osaa kuvitella niitä muunlaisina kuin ne ovat.
Songs-kirjassaan Bruce nimittää näitä lauluja vääristellyiksi omaelämäkerroiksi. Tyypillistä niille on minä-kertoja, joka voi olla myös tarkkailevassa sivuroolissa (I wonder what he was thinking when he hit that storm) eikä aina tapahtumien keskipisteessä. Kappaleissa Does This Bus Stop at 82nd Street ja The Angel kertoja itse ei näyttäydy lainkaan, mutta kadun hahmojen ja sattumusten kuvailu soljuu samalla katurunoilijan äänellä. Kertoja on valokeilassa herkistyessään For Youn ja Spirit in the Nightin prinsessojen edessä; hän tavoittelee taivaita Growin' Upin ja It's Hard to Be Saint in the Cityn itsetutkiskeluissa ja maailmankuvissa.
Parhaan biisin valinta
Tästä se alkaa, tämä parhaiden biisien äänestäminen. Vanhalla foorumilla julistin parhaaksi Lost in the Floodin, mutta ajattelin antaa reilun mahdollisuuden muillekin lauluille. Uudelleentuumauksen aikana levy on soinut kohta kolmesti ja pitänee vielä ottaa Songs-kirja käteen ja arvioida sanoja. Hirmu hyvältä kuulostaa koko levy, Lostin lisäksi ehdokkaita ovat Growin' Up, Bus, For You ja Spirit.
...
Growin' Up sisältää signaturessanikin olevan suosikkilauseeni (And I swear I found the key to the universe in the engine of an old parked car) lisäksi mm. ilmauksen bombed 'em with the blues ja mainion nimityksen jukebox graduate. Laulukirjaa selaillessa moni muukin kappale säkenöi runollisilla ilmauksillaan.
Spirit svengaa kaikista parhaiten. Se ei silti ole kiinnostavin, vaikka kuulostaakin muita iskevämmältä tai tarttuvammalta.
Lostin rakenne, musiikin kasvu ja käännekohdat tai vaihteen vaihdot ovat muita mielenkiintoisempia; keskimmäisen episodin päähenkilön meiningeissä on jotain samaa kuin myöhemmin Promised Land-kappaleessa, suoraan kohti myrskyä.
...
Kuuntelin vielä Growin' Upin ja Lostin uudelleen. I swear I lost everything I ever loved or feared, nyökkäsin ensinmainitun jälkeen, mutta kun Lost kasvaa kaikessa rauhassa ja käynnistyy Jimmy the Saintistä, se on taas myönnettävä: sulla ei ole jäljellä mitään muuta kuin Lost in the Flood.
...
Growinin alkukilkutukset ja melodianvienti ovat viedä pelin. Tallennan luonnoksen aina uudestaan ja kuuntelen finalisteja yhä uudelleen. Se, joka on soimassa, kuulostaa aina paremmalta. Taidanpa lopettaa pohdinnan nyt, Lostin soidessa.
Ääni Lost in the Floodille.
(Edit: Kirjoituksen alkuosaa on täydennetty Katujen kertomuksia -nimisellä kappaleella, johon soundia ja tuotantoa käsittelevä lause on siirretty; signaturessa olevan suosikkilauseen sitaatti lisätty.)
Viimeksi muokannut Kartsa, 15.02.2014 12:01. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
And I swear I found the key to the universe in the engine of an old parked car
-
- Jack Of All Trades
- Viestit: 230
- Liittynyt: 11.01.2013 12:43
- Paikkakunta: Kouvostoliitto -Byrokraattinen liittotasavalta
Re: Greetings From Asbury Park, N.J. - paras biisi
Oliskohan meillä koko foorumia ilman Angelia...jjvirta kirjoitti:^Mulla on epäilykseni asiasta...