ThisHardLand

Pelikylä

Vaikeahan näitä aina on verrata, mutta kyllä tää Tukholma kakkonen biisilistansa puolesta vie mielestäni voiton.

Tää oli itselleni kaikkien aikojen 30. Bruce-keikka.

Eiköhän matka jatku sitten ensi vuonna!

Arlandasta lentoa odotellessa nopeasti tunnelmia.

Molemmat keikat oli hienoja! Hankala laittaa järjestykseen, mutta ehkä jälkimmäinen menee itsellä napsun verran edelle. Erityisesti siksikin, kun löysin itseni foorumiväen seurasta pitissä. Aluksi astelin jo Steven puolelle, mutta siellä oli niin levoton meininki välittömästi että piti kääntyä takaisin. Päivän paras päätös.

Molempien iltojen avauksista tykkäsin, varsinkin Seedsistä. Ekan suosikkihetki muualta oli encoren avannut LOHAD, se on aina spesiaali. Kakkoskeikan Racing oli juuri niin mahtava ja uljas kuin olettaa sopi. Puun takaa tullut I’m on Fire yllätti, olen alkanut tykätä siitä toden teolla vasta tänä kesänä keikkojen myötä. Vaikka tuli kuultua se jo Barcelonassa, niin tepsi silti edelleen.

Kova kombo muuten tuo, että Youngstownin ja Long Walk Homen (jotka molemmat kuuli mielellään sekä Helsingissä että Solnissa) eteen soitettiin molemmilla keikoilla Nebraska-levyn raita: maanantaina Reason to Believe ja torstaina Atlantic City. Heviä tavaraa!

Pieni huomio Solnasta. Katsomolohkoissa ei ollut minkäänlaisia järkkäreitä toisin kuin vaikka vuosi sitten Münchenissa. Eikö Ruotsissa harrasteta näitä ollenkaan? On hieman ristiriidassa muuten tiukkaa kontrolliin kun laukkuja ei saanut tuoda. Maanantain keikan nähtyä on ollut jotenkin hankala palata ns. siviiliin, tapahtumat pyörivät mielessä.