ThisHardLand

rosie_77 kirjoitti:

rane kirjoitti:tässä ekan kuuleman perusteella listausta uusista.

Loistavat:
-Hunter of Invisible Game

Joku muukin samaa mieltä siis! Olen nyt kuunnellut tuota tämän illan toistolla, paranee vain kerta kerrallta, olen ihan rakastunut tähän.

Ilmoittaudun myös joukkoon, tämä vähäeleinen Hunterimme vaati vain muutaman kuuntelun enemmän auetakseen kunnolla, mutta nostan sen ilman muuta levyn parhaimmistoon, tosin vain yhdessä Down in the Holen kanssa, se kuvasto ei ole tästä maailmasta. Covereita ja aiemmin julkaistuja biisejä en lähde rankkaamaan, ja niitä tällä albumilla on kyllä minun makuuni aivan liikaa, vaikka ihan kelpo kokonaisuus onkin.

Ei pitänyt pokka Bow'lla, joten minun oli pakko mennä Radio Novan sivuille kuuntelemaan kokohelahoito läpi. Vähän pelotti, kun jotkut ennakkokommentit olivat aika pettyneen oloisia. Muutama hieno veto ainakin ensikuulemalta ja ainakin GOTJ on perusteltu uusioversio. The Wall pysäytti. Tuotantopuolesta ensikuulemalta sen verran, että kaikki mikä WB:llä kuulosta raikkaalta ja jännästi biiseihin sopivalta meni tällä kertaa överiksi. Turhaa kikkailua Brucen äänellä. No, tama oli ensikuulema. Kuulemma paranee jatkossa. Helpottunut olo - ei tämä WB:lle pärjää, mutta pesee WOADin ja Magicin ihan ilman puusilmätuomarien apua.

BRUCE SPRINGSTEEN: Heading Back to Fallon

Bruce Springsteen will return to Late Night With Jimmy Fallon January 14th.
Springsteen and the E Street Band will perform on the talk show the same day the new album High Hopes is released. It's the third time Springsteen has appeared on Fallon's show.

Brucen virallisen facebook -sivun päivitys juuri äsken alkoi sanoilla "Hi Finland!" ja siinä kerrottiin tuosta Radio Novan ennakkokuuntelusta.

TGOTJ ei ole kuulunut suosikkeihin mutta nyt meni kylmät väreet ja kananlihalla kauttaaltaan!

Nimibiisi on hauska renkutus. Muut vaatii vielä sulattelua.

Pakko oli munkin kuunnella jo.. Ja jees, mää kyllä tykkään koko setistä ja nimenomaan putkeen kuunneltuna. Noi biisit rakentuu toisensa perään varsin mielenkiintoiseksi tieksi, joka yltää totta tosiaan jopa synkkiin apokalyplisiin sfääreihin. Tossa on mukana kaikenlaista kulkijaa ja näkökulmaa. Kyllä tästä draaman kaarta löytyy ja äänimaailma iskee särisevänä sähköna, rytminä, metallisena kalkkeena ja aavemaisina kaikuina. Paljon suurta surua silti taisteluhenkeä unohtamatta ja keskellä nousu syvyyksitä pinnalle hetkeksi kevyemmille vesille pop-biisi "Frankie Fell in Love" myötä.

Vaikea on erotella tästä kokonaisuudesta suosikkeja, kun kappaleet tukevat noin toinen toisiaan, mutta nimibiisin lisäksi voisi erillisinäkin kuunnella ainakin tietysti "American Skin" & "Ghost of Tom Joad", jotka iskevät musta aivan erityisellä voimalla nyt ja juuri noilla paikoilla kokonaisuudessa. Ennen kuulemattomista nousevat eritoten mullakin "Down in the Hole" ja "Hunter of Invisible Game". "The Wall" on tietysti myös superliikuttava niinkuin meikäläisen mielestä myös albumin lopettava "Dream Baby Dream".

Tästä päivästä tulikin yllättäen saikkupäivä, niin on ollut aikaa kuunnella uutukaista. Sohvan pohjalle parhaimmalta on kuulostanut The Wall ja Hunter of Invisible Game, eikä Down in the Hole ole yhtään hullumpi. Ja Tom Joadin uusi versio kuulostanut myös oikein hyvältä, eikä huoltismiehen laulu tai kitarakaan haittaa. Tästä saatan kyllä myöhemmin olla eri mieltä.

Levy kuunneltu n. kymmenen kertaa ja kyllä nyt jo uskaltaa sanoa, että tykkään tästä levystä kokonaisuutena oikeinkin paljon. Etenkin jos ei nipota liikaa uusintaversiointien suhteen (jotka ovat itseasiassa välttämättömiä tämän tilkkutäkin koossapysymiseksi). Nimibiisiä en tosin siedä enää ollenkaan ja sen skippaan jo ihan suosiolla. Levyn huonoin veto. Muuten ei kyllä kokonaisuutena WB:lle häviä. Saattaa kuunteluiden myötä jopa kiilata hiukan teennäisen WB:n edelle.

Kuuntelin tänään töissä napeista tämän lukuisia kertoja, mutta ei napannut. Johtuuko nyt tuosta TOP 30 listasta, mikä jäi viime tippaan ja soi korvamatona edelleen... Mutta silti käyn sen perjantaina hakemassa.

Nyt on menossa kolmas kerta putkeen ja täytyy myöntää, että kuulostaa paremmalta kuin odotin. High Hopes ehkä heikoin biisi.