ThisHardLand

Tuossa naapuriketjussa mainittiin Bob Dylan. Lisätään vielä se, että jos kiertäminen jää hetkeksi vähemmälle, olisi mahtava juttu, jos Bruce saisi puserrettua vanhoilla päivillään vielä pari oikeasti todella kovaa levyä niin kuin Dylan ja Cash.

Judanssi kirjoitti:Ja johan me jossain Turussa päätettiin, että Brucella on äitinsä geenit ja nousee vielä yli 80v lavalle (tämä siis on ehdoton vaatimus, että pystyn saamaan poikani mukaan keikalle toteamaan bändin taian)

Itsekin haluaisin ehdottomasti viedä joskus tänään 10 vuotta täyttävän poikani Brucen keikalle. Oma eka keikkakin oli vasta Turku2. Poika on talven mittaan tutustunut miehen tuotantoon ja osaa huikean määrän biisejä. Tammikuussa en vielä ostanut hänelle keikkalippua, vaikka jälkeenpäin ajateltuna olisi perkele ehdottomasti pitänyt. Nyyh, olen huono isä.

Jotenkaan ei tunnu oikein siltä, että ensi kesänä olisi mitään Suomeen ulottuvaa stadionkiertuetta luvassa. Eiköhän WB-kiertue olisi nyt sitten tämän kesän juttuja. Niinkuin täällä on todettu, aika kuluu tiimalasissa uhkaavasti Brucea vastaan. Timantissa kunnossa se kyllä vielä on, mutta ei välttämättä loputtomiin.

Onko joku muuten uskaltanut miettiä, mitä jos Bruce kokisi yhtäkkiä Clarencen ja Dannyn kohtalon?

pesku kirjoitti:Monenlaisia ajatuksia itsellänikin on asian tiimoilta mielessä pyörinyt. Olen tullut siihen tulokseen, että parasta vaan kiihkottomasti tarkkailla tilannetta ja yrittää päästä ottamaan mahdollisimman paljon siitä mitä tullaan antamaan.

kyllähän tämä asia mielessä aina välillä käy. Peskun postaus tiivisti omia tuntoja. Uskon kyllä että vielä ainakin 1 ESB kiertue tulee, eihän ne ny kuitenkaan niin ikäloppuja ole etteikö soitto ja esiintyminen kulkisi vielä silloinkin.

JaSu kirjoitti:

Judanssi kirjoitti:Ja johan me jossain Turussa päätettiin, että Brucella on äitinsä geenit ja nousee vielä yli 80v lavalle (tämä siis on ehdoton vaatimus, että pystyn saamaan poikani mukaan keikalle toteamaan bändin taian)

Itsekin haluaisin ehdottomasti viedä joskus tänään 10 vuotta täyttävän poikani Brucen keikalle. Oma eka keikkakin oli vasta Turku2. Poika on talven mittaan tutustunut miehen tuotantoon ja osaa huikean määrän biisejä. Tammikuussa en vielä ostanut hänelle keikkalippua, vaikka jälkeenpäin ajateltuna olisi perkele ehdottomasti pitänyt. Nyyh, olen huono isä.

No mun poika täytti reilu viikko sitten 6kk, eli on tässä vielä vähän odoteltavaa. 10v mahtuu jo hyvin mukaan, jos mielenkiintoa riittää. Brucen yleisökin on pääasiassa fiksua väkeä, jotka eivät ole paikalla örveltämässä kännissä.

Onko joku muuten uskaltanut miettiä, mitä jos Bruce kokisi yhtäkkiä Clarencen ja Dannyn kohtalon?

Tottakai tuo kauhuskenaario on joskus käynyt mielessä. Sit ei muuta kuin liekki kynttilään, valot pois ja sopivaa musiikkia soimaan. Päivä kerrallaan ollaan lähempänä tuota hetkeä, ellei sitten kohtalo poista minua ensin planeetalta.

^ Tuo skenaario on joskus häivähtänyt mielessä, mutten ole jäänyt sitä murehtimaan. Tällä hetkellä ajatus pelkästään siitä, että menossa saattaa olla ihmiskunnan historian viimeinen ESB-kiertue on ihan riittävän kova pala meikäläiselle. "Erehdyin" eilen illalla lukemaan tätä ketjua ja sen jälkeen on täysin pitelemätön vollotuskohtaus seurannut toistaan. En vain voi itselleni mitään, vaikken ajattelekaan, että kaikki on ohi WB-kiertueen päätyttyä. Olen nimittäin vakuuttunut, että Bruce tulee tekemään uutta musaa ja kiertämään tulevaisuudessakin (jos ei ESB:n kanssa, niin sitten ilman). Olen toki ollut tietoinen siitä, ettei ESB:n eläkkeelle jäämiseen enää ole tolkuttoman pitkä aika, eikä kovin montaa kiertuetta enää ole tulossa, mutten silti ollut ajatellut sitä, että WB-kiertue saattaa ihan aikuisten oikeasti olla Brucen viimeinen kiertue bändin kanssa. Se iski meikäläisen tajuntaan vasta tätä ketjua lukiessa, eikä vollotuksesta ole sen jälkeen tullut loppua.

Olen Ilen kanssa täysin samoilla linjoilla siinä, että haluan ESB:n (ja Brucen) lopettavan keikkailun bändin ollessa vielä iskussa (se porukka ansaitsee uralleen arvokkaan päätöksen). Toivon tietysti, että ESB-keikkoja olisi luvassa vielä tulevinakin vuosina, mutta vain siinä tapauksessa, että soitto kulkee edelleen. Vasta viime kesänä Brucesta seonneena meikäläinen ei ole millään tasolla valmis siihen, että parhaillaan olisi menossa vihoviimeinen ESB-kiertue, mutta jos uran arvokas päättäminen vaatii eläkkeelle jäämisen WB-kiertueen päätyttyä, haluan bändin lopettavan silloin (vaikka pelkkä ajatuskin tästä saa aikaan holtitonta vollottamista).

Hemmetti, joutuuko tässä sittenkin lähtemään heinäkuussa vielä Kilkennyyn(kin)... Jos tietäisin varmasti tämän olevan vihoviimeinen ESB-kiertue, asiaa ei tarvitsisi hirveäsi miettiä...

Mistähän Aftonbladetin mainoksesta täällä oli puhetta? (Sori, juttu on mennyt meikäläiseltä ihan ohi.)

Tästä.

http://www.aftonbladet.se/nojesbladet/m ... 6764670.ab" onclick="window.open(this.href);return false;

^ Kiitos linkistä. Hieno ele Brucelta, toivottavasti ei kuitenkaan jäähyväisviesti.

Aiheuttiko JaSu viime kesän Hesa jollakin tavalla päätöksen nähdä Bruce livenä? Aika samoja ikiä näyt olevan kuin meikäkin.

Niin, sitä tässä vielä mietin, että niin Brucella kuin kaikilla hänet ja ESB:n jo 80-luvulla löytäneillä faneillakin on ikävän tunnetusti hyvin kouriintuntuvaa kokemusta siitä, millaisiksi fiilikset kehittyvät Bruce ilmoittaessa ESB:n hajottamisesta. Luulen, että Tunnel of Love- ja Human Rights Now -kiertueiden jälkeinen fanien järkytys ja sitä pari vuotta myöhemmin seurannut Human Touchin ja Lucky Townin ei ehkä sittenkään niin täydellinen kaupallinen menestys ovat kokemuksia, joita Bruce ei halua toistaa. Siksi en usko, että hän ilmoittaisi ESB:n loppumisesta ainakaan mitenkään kevyesti, vaan sen sitten täytyisi olla todella harkittu ja punnittu päätös, jos moinen ilmoitus sieltä vaikkapa tämän WB-kiertueen jälkeen tulisi. Ja vaikka Bruce ja keskeisimmät bändiläiset sisimmässään tietäisivät, että WB olisi viimeinen iso ESB-kiertue, niin silti taitaisi olla kaupallisesti viisasta olla julkistamatta sitä, vaan jättää julkisuudessa kaikki ovet auki. Arvelenkin, että saamme WB-kiertueen jälkeen elää ESB:n tulevaisuuden osalta epävarmuudessa pitkäänkin, vaikka Bruce julkaisisikin uutta musiikkia jollain muulla kokoonpanolla. Ja tästäkin huolimatta on Brucelta hienoa tilannetajua, että hän suhtautuu tässä vaiheessa uraansa kaikkiin kiertueisiin ja jopa kaikkiin konsertteihin kuin ne olisivat viimeisiä ikinä. Se on sitä kaikkensa antamista, joka on yksi keskeisiä syitä, joiden takia me hänestä pidämme.

Ja vielä siitä, miltä se tuntui, kun luki lehdestä ja kuuli kavereilta ESB:n hajottamisesta 80-luvun lopulla. Itse olin lukiolainen, joka silloin jo kovasti haaveili Brucen ja ESB:n näkemisestä vielä joskus keikalla, ja Tukholman kesän 88 radiolähetys oli kuunneltuna ja toiveissa oli ollut, että touhu jatkuisi tulevinakin vuosina, jolloin minullakin toivottavasti olisi jo enemmän rahaa jne. mahdollisuuksia lähteä keikoille. Harmitus oli luonnollisesti suorastaan ylimaallisen suuri (ei ei ei ei ja suunnilleen pään hakkaamista seinään ), ja vaikka sitä siinä toiveajattelikin koko ajan enemmän ja vähemmän sitäkin, että Bruce ja bändi "tulisivat järkiinsä", vuosien kuluminen alkoi 90-luvun mittaan heikentää alunperin lujaakin uskoa. 1995 Greatest Hitsin lyhyt uudelleenkokoontuminen herätti toiveita, mutta nekin sitten saivat sammua, mikä oli tavallaan kaksin verroin tylyä. Sitten kun reunion lopulta alkoi nousta aidosti puheisiin ja huhuihin ja Tracks julkaistiin, fiilikset olivat tietysti ensin hyvät, mutta omaa intoani laski kiertuejulkaisun aikoihin Suomen keikan puuttuminen ja Ruotsin lippujen ohi meneminen, ja niin sitä sitten jäi meikäläiseltä sekin kiertue väliin, vaikka silloinhan oli myös ainakin minulla varsin vahvasti se fiilis, että hitsi, entäpä jos tämä onkin tämän kiertueen jälkeen jälleen tässä. Samalla en kuitenkaan halunnut hypettää bändin paluuta tuolloin liikaa; kuuntelin tuolloin paljon muutakin musaa, ja samalla sitä ajatteli näin jälkikäteen typerän kerettiläisesti jopa niin, ettei reunion-ESB välttämättä olisi enää aito asia, ja ulkomaat olivat mukamas kaukana.

Sitten kun Bruce tuli 2003 ekaa kertaa Suomeen ja oli pitkästä, pitkästä aikaa vihdoin tehnyt uuden levyn ja vieläpä menestyneen sellaisen ESB:n kanssa, taisi olla oikeasti *ainoa* kerta ToL-kiertueen jälkeen, kun oma tunnelmani oli se, että hei, tämä hauskahan varmaan jatkuu taas pian, ja Hesan suorastaan maagisen 17.6. kakkoskeikan jälkeen oli helppoa ja lupaavaa alkaa odottaa seuraavaa kiertuetta. Magicia saatiin kuitenkin odottaa aika pitkään, ja The Risingin myötä löytynyt oma uusi uskoni ESB:n tulevaisuuteen alkoi taas rakoilla, varsinkin kun sitten Dannylle kävi ikävästi, ja Clarencen keikkakunto ei niin hyvältä enää 2008-2009 näyttänyt.

Jotenkin tuntuukin siltä, että oikeasti jo viimeiset 25 vuotta maailman Bruce-fanit ovat saaneet joitakin lyhyitä jaksoja lukuunottamatta olla koko ajan nöyrinä ja varpaillaan sen suhteen, mikä on ESB:n tulevaisuus. Se väliin jäänyt vuosikymmen kaikkine menetettyine ESB-mahdollisuuksineen on kuitenkin ollut taustalla koko tämän 2000-luvun puoleisen bändin uuden elämän ajan. Luulenkin, että se tapa, jolla monet meistä jo vähänkään pidempään Brucen tekemisiä seuranneista olemme ottaneet nämä viime vuosien lopulta varsin runsaat kiertueet ja levytkin innolla vastaan, liittyy paitsi keikkojen hyvyyteen jne. ilmeisiin asioihin, myös tähän "mahdollisten jäähyväisten" koko ajan läsnä olleeseen ajatukseen. Meidän fanienkin on siis kannattanut koko ajan tarttua hetkeen ja nauttia siitä tässä ja nyt, eikä jäädä odottamaan tulevien vuosien julkaisuja ja kiertueita, ihan siinä kuin Brucenkin on tietysti ikääntyessään pakko tehdä samoin. Ja tämän asenteen hyvä puoli on siinä, että siten musiikista ja keikoista saa enemmän irti, ja näköjään sitä kerran Brucen perässä reissaamaan taivuttuaan osaa nauttia siitäkin puolesta täysillä.

Mutta tämä tässä ketjussa taas aloitettu keskustelu siis tavallaan kuuluu ainakin minun mielestäni aika väistämättä Bruce-fanin mielenmaisemaan, ja on kuulunut muodossa tai toisessa ainakin syksystä 1988 asti. Oikeastaanhan tässä on kyse upeiden keikkaelämystemme kääntöpuolesta, väistämättömästä osasta diggareiden tunnekarttaa, osasta, josta kumpuava huoli omalta pieneltä osaltaan mahdollistaa sen, että voimme eläytyä ja liikuttua konserteissa niin syvästi kuin meille välillä tapahtuu. Käydäänkin nyt hyvät ihmiset vielä niillä keikoilla, jos se vain mitenkään on kenellekin mahdollista, ja nautitaan niistä mahtavista muistoista, joita viime aikojen keikoilta on meille kertynyt!

Muista perustelleeni vaimolle silloin -03 että " pakko sinne on mennä, ne on niin vanhoja ukkoja jo, että tuskin tulevat enää toista kertaa Suomeen".. Ei ole koskaan ennen tuntunut niin hyvältä olla väärässä..
Mutta kuitenkin,vaikka me fanit olisimme mitä mieltä hyvänsä, on aina hyvä vaihtoehto lopettaa huipulta.
Eka Rock - Lp joka kolahti uutuuttaan oli Roadrunner, ja Hurriganesia fanitin myös silloin kun ainoa katu-uskottava asia oli hakaneula poskessa. Siksi tunnen myötähäpeää nähdessäni miten edelleen Remu kiertää Hurriganes- nimisen kokoonpanon kanssa, ei oikein pitkää pätkää jaksa eikä pysty kuuntelemaan sitä haudanryöstöä, vaikka tottakai jos jollakulla niin Remulla siihen on oikeus. Ylimenneen yrityksen kuulee viimeiseltä "live" levyltä " Cafe Metropol", biisistä " My only one", jossa Cissen lauluääni on jotain aivan järkyttävää, ja pahemman siitä tekee tieto että alkuperäisesitys oli niin kaamea, että se jälkiäänitettiin studiossa uudestaan.
https://www.youtube.com/watch?v=K14iB1ctac8" onclick="window.open(this.href);return false;" , toivon totisesti että Bruce ja ESB osaavat vetäytyä lauteilta kun aika on, meille jää mieleen paljon, paljon paremmat muistot.