^^ Meikäläinen ainakin lähetti, itse asiassa useampiakin pätkiä, mutta ei näköjään kelvanneet leffan tekijöille.
Hyvä dokka oli. Sitä vain vaivasi keikoilta tuttu ilmiö: olisi sen parissa pidempäänkin viihtynyt.

Eipä ole aikaisemmin tullut leffateatterissa taputettua, laulettua, vedettyä jazz-handsiä, hytkyttyä istuimella, lyötyä jalalla tahtia, oltua ihan kananlihalla, nauraa röhötettyä kovaan ääneen ja kaivettua nenäliinaa esille kesken kaiken (juurikin siinä Blood Brothers-pätkän kohdalla). Omia reaktioita piti tietysti yrittää vähän hillitä, kun porukka ympärillä otti (valitettavasti) sen verran rauhallisesti. Odotin etukäteen filmissä olevan mukana suuremman määrän faneja, mutta toisaalta oli kiva saada seurata yksittäisten ihmisten tarinoita tarkemmin. Suurimmat herkut tuli ehkä lopputekstien jälkeen. Lyhyempiä keikkoja toivova brittiläinen Bruce-leski oli kyllä ihan loistava veto ja kirvoitti ehkä makeimmat naurut.

Toipuminen viime viikosta on vielä kesken, mutta kyllä leffan aikana alkoi taas keikkakuume kummasti hiipiä ytimiin.
Etkoilu-jatkoilu jäi meidän kaksikon osalta aika lyhyeksi, mutta oli kiva kuitenkin ehtiä vähän jutella muutamien kanssafoorumistien kanssa ja tavata pari uutta kasvoakin. Kiitos vielä juttuseurasta kaikille meidän kanssa tekemisissä olleille!