Niin, kävin minäkin Wembleyllä keikalla. Kiitos vain JKolarille lipusta. Lähdin perjantai-illan Finskin lennolla, jonka tuloajan olin katsonut väärin, joten tuli kiire viimeiseen roll calliin kymmeneltä. Paloi päreet ja otin taksin (56 puntaa...) No, en sitten ostanut keikkapaitaa. Siellä tero- ja päivimk odottivat olutpullon kanssa. Kaunista. Juto sai myös lippunsa ja sitten siirryttiin pubiin kun olin saanut numeroni 714. Pubissa sai paikallisia juomia ja kivaa oli. Aamun rc oli kasilta, joten ajattelin että kipaisen hotellista näyttämään kämmenselkääni ja palaan aamiaiselle, naapurissa kun asuin. Rc kesti kaksi tuntia, joka koostui pelkästä jonottamisesta ja jonojen siirtelemisestä. Ehdittiin sitten kuitenkin Juton kanssa hotellilleni aamiaiselle. Kahdentoista rc oli myös yhtä tyhjän kanssa eikä tietoa oikein tullut. Todella nastaa porukkaa oli joka puolelta maailmaa ja THL-paita toimii hienona käyntikorttina. Jonotuksen venyessä yhä useampi tuli moikkaamaan, että tuunko vetään pittijonon. Kyllä olisi Irkkua kaivattu. Hieman iäkkäämpi jenkkifanidaami oli lukenut eri foorumeilta Suomen huikeista pittijonoista ja oli kauhean tyytyväinen, kun sai tavata yhden vetäjistä. Oikeasti. Kaikkea sitä. Tutustuin yhteen brittiäijään, Nigeliin, ja todettiin, että kun rannekkeet on jaettu, häivytään lounaalle ja kaljalle, eihän yli seitsemänsataisilla kuitenkaan erityisen hyviä paikkoja saa. Pubia etsiessämme törmäsimme paikalliseen social clubiin, jonka ikkunoista kuului Brucea livenä coverrettuna ja näkyi alan (Prost) t-paitoja. Mentiin sisään ja se oli Badlandsin järkkäämä etkotilaisuus. Köyhänmiehensouthshidejohnny veti sikahyvää settiä, olut oli halpaa ja paikalliset perusbritit fiiliksissä. Upeeta, en olisi ikinä moista saanut kokea ilman Nigelia. Samaan aikaan toisaalla pittijonottajat kastuivat sateessa. Eli parempi köyhänmiehensouthsidejohnny kuin outsidejohnny. Lähdettiin sitten ennen viittä kohti stadioina ja saatiin lopulta hyvät paikat pitin keskeltä, kolmisen metriä takakaiteesta. Huippupaikat. Ja vieressä ne samat italialaiset, Roberto etunenässä, joihin aina törmään.
Itse keikka oli taas todella huippu. Alun ihana sekamelska antoi pikkuhiljaa ymmärtää, että albumikeikalla ollaan. Onneksi osui Darkness. Joskin sen jo Solnassa näin, mutta silti. Minusta se meni paremmin kuin Solnassa, mm. Adamin Bruce lauloi upeasti, ääni oli maaginen. Muutenkin tuntui jotenkin irtonaisemmalta. Tykkäsin. Nimikappaleen kohdalla kamera löysi screenille Sallan, joka onnesta soikeana laloi kohtaa On the eeeeeeedge of Town. Eturivissä näkyi välillä tuttua THL-fuksiaa. Wendy? Ja saatiinhan me kaikkea kivaa, kuten kateellisemmat settilistavalvojat ja muut ovat huomanneet, kuten Jackson Cage, Lost in the Flood, Rosalita, Bobby Jean (joka minusta oli myös vähän request, kun lavalle ilmestyi BJ-jenkkilippu?). This Hard landin kohdalla jengi ympärilläni nyökkäili suuntaani hymyillen ja Nigel ja Roberto vielä halasivat. Loppuun asti oli kivaa, Twist and Shout on aika nähty ja olisin toivonut Quarter to Three:tä, jota en myöskään ole nähnyt. Lopun kaunis akustinen soolona vedetty Thunder Road oli niin kaunis. Yleisö lauloi tyylikkäästi mukana antaen tietyille kohdille oman rauhansa ja tietyille sitten taas kunnolla ääntä. Koko stadion lauloi vielä lopun instrumentaalioutron Vau!
Tuo ”aika nähty T&S” toi mieleeni sellaisen jutun, että aika hemmoteltuja ollaan kun itketään settilistan staattisuutta sun muuta. Eihän näitä keikkoja ainoastaan muutamalle sadalle kovaa kuolevalle ihailijalle tehdä, vaan myös niille 62 530 muulle stadionilla.
Keikan päätyttyä hotellin baariin Manu79:n, Nigelin ja mk:oiden kanssa. Pitihän kokemus purkaa.
Loistava reissu kaiken kaikkiaan, pittijonotus on mitä on, mutta minkäs teet. Kiitos kaikille seurasta, avusta, aamiaisseurasta, oluista ja opastuksesta, etenkin Manulle, Annelle ja Senjalle hyvästä seurasta sunnuntaina. Pinkkiä siideriä!
Viimeksi muokannut Bowmore, 17.06.2013 17:16. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
