Puhutko sinä tai joku teidän porukasta italiaa? Silloinhan kaikki on sovittavissa. Mulle ei ole ikinä osunut italiassa hyvin englantia puhuvaa taksikuskia. Tuskin edes kohtalaisesti englantia puhuvaa taksikuskia. Italialaiset ovat lisäksi persoja naisillerosie_77 kirjoitti:Jos on hyvä taksikuski, sen kanssa voi menomatkalla sopia paluumatkasta. Näin me ainakin tehtiin Milanossa. Hyvin toimi, kaverilla oli taksityypin puhelinnumero ja soitettiin vaan kun oltiin valmiita. Toki maksettiin vähän ylimääräistä tippiä, mutta kotimatkan kätevyydestä ja helppoudesta kannattikin maksaa.
Ja kun tulin Milanoon, kiva taksikuski heitti mut hotellille rautatieasemalta vaikka hotelli oli siinä ihan vieressä, vähän se naureskeli, mut tultiin siihen tulokseen, et helpompi oli sen ajaa mut kuin et olisin lähtenyt sompailemaan kaikille sivukaduille kun sen hotellin katu oli vähän vaikea löytää.

Kyseessä ei muuten tainnut olla stadionilta haku? Tai jos oli kävelitte ensin varmaan syrjemmälle.
Mulla 2008 taksikuski ei lähtenyt ajamaan hotellille, vaikka olin puolikuollut ja kello oli yli kolme yöllä. "only 400-500m" oli vastaus vaikka kysyin useamman kerran. Sama on tapahtunut mm. Saksassa.
Olen kerran skipannut Roomassa Madonnan keikan. Matkaa oli ehkä 500m ja olin jo kävellyt reilusti sen. 100% kosteus ja 27C. Eivät järjestysmiehet eivätkä poliisi antaneet kulkea loppumatkaa taksilla, vaikka sanoin heille sairaudestani. Sen sijaan rikkaat, silmäätekevät ja vapaalla olevat poliisit päästettiin menemään autoilla ja skoottereilla, mutta ei yhtä taksia. Katselin meinaan touhua puolitoista tuntia vierestä ja se alkoi melkein naurattaa. Ensimmäinen vaatimus italiassa pärjäämiselle on italiankielen taito. Tai todella hyvä tuuri.Padovan raportistani voi lukea, miten systeemi toimi siellä
