The Wild, The Innocent... - paras biisi

[tgotj]

Sandy. Ne jotka tuntee mut, tietää miksi.

[Sandy]

Sandy. Eihän tältäkään levyltä huonoa biisiä löydy. Vaikka jokaisen vois soittaa Turussa.

[Anneli]

Meni Sandyn ja Rosien kaksinkamppailuksi. Upeita biisejä kumpikin ja riippuu niin mielialasta kumpi ykkönen. Mutta Rosalita tällä kertaa. Lyömätön livebiisi.

[pex]

Lempilevy, vaihtelee, Sandy, Incident, Shuffle, Rosie, nyt on ehkä Kitty's fiilis.

[jjvirta]

Kävin modaamassa kaikki nämä alkupään äänestykset sellaisiksi, että on mahdollisuus vaihtaa mielipidettään.
Loppupää LT/HT alkaen oli alunperin varustettu tällä mahdollisuudella.

[Kartsa]

Kuuntelin levyn pariin kertaan iltapäivällä, ja lauantaisaunan löylyssä pohdin sitä kuinka olen tutustunut tähän teokseen ja kuinka tykkään siitä aina vaan enemmän.

Incidentin äänitin jostain C-kasetille, kun olin teini-ikäinen. Koko pitkäsoitto oli hieman myöhemmin lainassa kirjaston nauhana, ja muistan oudoksuneeni jatsahtavampia esityksiä, Shufflea ja Circusta. Myöhemmin, Video Anthologyn kuluessa VHS-kasettina, Rosalitan live-versiosta tuli "kerhoiltojen" rakastettu startteri. Greatest Hits-kokoelmalta, joka julkaistiin 90-luvun puolivälissä, puuttui moni suurimmista. Oman Greatest 2:n valikoimaan kuului Sandy, jonka kohdalle merkkasin täpän vanhan foorumin äänestyksessä.

Uudelleenarviointi. Levyn voisi jakaa "Jazz Bruce-numeroihin" (Shuffle, Circus), bilebiiseihin (Kitty, Rosie) ja romanttisiin runoelmiin (Incident, NYC). Sandy ei mene näihin kategorioihin, se on omaa luokkaansa tai lajiansa. Se voi olla eniten omaelämäkerrallinen, musiikillisesti se tuntuu erilaiselta.

Putkivahvistin on lämmin ja olen ottanut esille siniobisen Wildin kuunnellakseni albumikokonaisuutta kaksiosaisena näytöksenä.

Shuffle saa hyvälle tuulelle heti ensi töräyksistä lähtien. Tämä biisi kasvoi suosikiksi, yhdeksi niistä, viime vuoden aikana. Kun Apollon keikka tuli suorana lähetyksenä keskellä yötä, tanssin kuulokkeet päässä olohuoneessa. Barcelonan pitissä oli vähennettävä vaatteita Shufflen aikana. Boy prophet ja man-child ovat runollisia hahmoja; lyriikat sitovat musiikillisilta tyyleiltään erilaiset kappaleet albumikokonaisuudeksi.

Sandy. Mikäpä on katsellessa talvista huvipuistoa ja kuunnellessa tätä saagaa joka tuo rannan, helteen ja tytön syliin. Tänään tämä tuntuu liian helpolta valinnalta, tämä on tarttuvin, ehkä eniten hitin kuuloinen.

Kitty! Vähemmän runoutta, enemmän menoa. Jopa purplemaisia kosketinosioita. Tässä on jotain vastustamatonta, tämä on kuin luonnonvoima. Menen kääntämään lisää äänenvoimakkuutta.

Teoksessa, jonka laulunnimissä on Story ja Serenade, on eittämättä vahva kerronnallinen ote. Wildin lyriikoissa on yhtä paljon hahmoja kuin Paul Austerin romaaneissa yhteensä, siltä tuntuu Songs-kirjaa selaillessa. Sirkus on aihe, joka on jostain syystä inspiroinut kirjailijoita ja muusikoita. Sirkustarinan töräykset ovat kuin näytelmän ensimmäisen osan päättävä soitto. Se tuntuu lyhyeltä, haluaisin kuunnella sen heti uudestaan. Väliajalla haen levystöstä WOAD-vinyylin soittaakseni siltä The Last Carnival-kappaleen myöhemmin illalla.

Levyn toinen puolisko tuntuu eheämmältä. Incident jatkuu saumatta Rosalitaan, jonka humoristinen juhlatunnelma nostaa vauhtia romanssien seesteisyyden keskellä. Henkilöhahmot viuhtovat kuin katumusikaalissa näytöksestä toiseen. Näitä biisejä kuunnellessa voi nähdä lavasteiden ja valaistuksen vaihtumiset, eikä tätä puoliskoa edes haluaisi ajatella kolmena erillisenä biisinä.

Onko elämä juhla? En tiedä, mutta Rosalita on.

Well mama take my arm and move with me down Broadway... Tältä levynpuoliskolta ei oikein voi nostaa yhtä biisiä, niin tiiviiltä, ehjältä, se tuntuu.

Ykköspuoliskolta poimiminen olisi helpompaa.

Levyn päättyessä mieli tekisi kuunnella kakkospuolisko kokonaisena uudelleen, mutta tasapuolisuuden nimissä käännän lätkän ja aloitan alusta.

Wild hengittää mustaa musiikkia, se on rikas keitos. Rakastun uudestaan Sandyyn, vaikka Rosien kanssa voisi juosta pitämään hauskaa.

A-puolen paras on Sandy, B-puolelta finaaliin menee Incident. Hittibiisi vai romanttinen runoelma?

Hyvästijättö rantsulle ja muun mukaan karanneelle vaiko katuoopperan ensimmäinen osa? Tutkin sanoituksia. Kuulopuheita kuinka se tytsy huiteli rantabaarissa kiiltävissään. Eiköhän lähdetä kaupungin toiseen kolkkaan, missä paratiisi ei ole näin tukossa.

Äänestän parhaaksi kappaletta Incident on 57th Street. Soundi, tunne - ja se väljempi paratiisi.

[Dan Tucker]

Äänestin "Incident"ä, se Pariisin live-veto oli hieno!

Dan

[teromk]

Voi vitsi, mä rakastan näitä Kartsan syväanalyysejä! Näin levyjä kuunnellaan hyvät ihmiset. You are the man, K!

Pitääpä laittaa levy itsekkin soimaan (ja samalla lukea K:n tunnelmia biisi biisiltä).

[Dan Tucker]

Voi vitsi, mä rakastan näitä Kartsan syväanalyysejä! Näin levyjä kuunnellaan hyvät ihmiset. You are the man, K!

Pitääpä laittaa levy itsekkin soimaan (ja samalla lukea K:n tunnelmia biisi biisiltä).

Kartsa onkin Street Poet

Dan

[Ramrod]

Huh huh. Olipas hieno analyysi Kartsalta. Tuosta tuli oikein hyvälle mielelle. Pitääpä laittaa itsekin tuo lätty lautaselle.